Pehmo-Suomi sai uudet vientituotteet: Hallituksenkin voisi kaupata ulkomaille – ja ilman palautusoikeutta
PAKINA: Jukka Ukkola pohtii, mitä muuta Suomi voisi viedä maailmalle kuin Saara Aallon ja perustulon.
Suomea ei enää tunneta maailmalla niinkään vanhoista ja kovista kaluistaan, kuten paperikoneista, kakkosnelosista, sotakorvauksista, jäänmurtajista ja kännyköistä, vaan tilalle ovat tulleet henkevämmät ja pehmeämmät vientituotteet. Tunnetuimpia niistä ovat joulupukki, äitiyspakkaus, revontulet, koulutus, Saara Aalto, nyhtökaura ja tuoreimpana perustulo.
On aivan sama perustuuko uusi maineemme tosiasioihin vai väärinkäsityksiin, joka tapauksessa se on hyvää mainetta ja siihen kannattaa satsata. Tähänastiset vientihitit ovat syntyneet ikään kuin sattumalta, mutta mihin pääsisimmekään, jos ryhtyisimme kunnolla kehittelemään ja markkinoimaan pehmouttamme.
Äkkipäätä on vaikea ennustaa, mistä uusia menestystuotteita syntyy, mutta hyviä ituja meillä on yllin kyllin, esimerkiksi sote ja kiky. Niitä on Suomessa kypsytelty vuosikausia, mutta monessa muussa maassa ollaan vasta lähtökuopissa.
Ostajat varmaan kiljahtelisivat riemusta jos kuulisivat, että Suomessa molempia on valmiina hyllytavarana ja niitä voi tilata joko yhden kerrallaan tai kaksi kolmen hinnalla. Ostajia lohduttaisi myös se, ettei edes käyttöohjetta tarvita, koska se ei auttaisi pätkääkään tuotteiden ymmärtämisessä, päinvastoin.
Jos ulkomaalaiset luulevat meitä rehellisiksi, ei mennä asiaa turhan päiten oikomaan.
Totta kai vientikelpoisia ovat myös soten, kikyn ja monen muun hienon keksinnön isät, siis maan hallitus kokonaisuudessaan – joko palana tai siivuina.
Aktiivinen ulkomaa saisi varmaan tingityksi Suomesta ostettavan hallituksen hinnan hyvinkin kohtuulliselle tasolle, varsinkin jos hyväksyisi sen, ettei kauppaan kuulu palautusoikeutta.
Mainio vientituote on myös suomalainen rehellisyys, jos se vain osataan tuotteistaa. Ulkomaalaisille voidaan myydä esimerkiksi sinisiä piilolinssejä rehellisen vaikutelman luomiseksi, mutta kovin pieneksi tuollainen nappikauppa pakostakin jää.
Ehkä oppia voidaan ottaa siitä, miten Suomen perustulo on tullut kuuluisaksi. Moni ulkomaalainen luulee, että täällä jaetaan ilmaista rahaa kaikille kansalaisille, eikä tuota käsitystä ole kiirehditty korjaamaan.
Sama voi toimia rehellisyyden markkinoinnissa: jos kerran ulkomaalaiset luulevat meitä rehellisiksi, ei mennä asiaa turhan päiten oikomaan, koska tällaisia hiljaisia ja vaatimattomiahan me vaan ollaan.