Paperissa valoisammin
Yhteiskunnallisesti edesvastuutonta, tviittasi toimittaja, nykyisin konsulttitalo Milttonissa työskentelevä Anu Partanen 29. tammikuuta ja jakoi kuvan kahdesta Helsingin Sanomien otsikosta rinnakkain. Samasta jutusta.
Paperilehti otsikoi: ”Asuntojen myynti elpyy vähitellen”. Verkko-otsikko alkoi näin: ”Asuntokaupassa on nyt erikoisia piirteitä, ja edessä voi olla pakkomyyntejä”.
Myöhemmin verkko-otsikkoa muutettiin. Mutta vastaavia otsikkopareja löytyy. Asioissa on eri puolia, ja jutuissa on katetta sekä myönteisille että kielteisille otsikoille.
On toki vastuullista kirjoittaa, mikä maailmassa on pielessä tai miten tämän hetken päätökset voivat vaikuttaa tulevaan. Verkkouutisten otsikoissa vastuullisuus vain vaihtuu helposti aivan muuksi: maailma on paha, tulevaisuus yhtä vaaraa ja uhkaa.
Otsikoiden perusteella vaikuttaa, että lehtensä paperilta tai näköislehdestä lukevat maksavat asiakkaat saavat muita paremman tulevaisuuden.
Pelko ja uhka vieraannuttavat yhteiskunnasta. Miksi tehdä mitään, kun kaikki on kuitenkin pilalla?
Tiedotusvälineet sahaavat pelolla myös omaa oksaansa. Uutismedian liiton tuore tutkimus kertoo, että 40 prosenttia 13–18-vuotiaista suomalaisnuorista on alkanut vältellä negatiivisiin asioihin liittyviä uutisia.
Toimittajat perustelevat pelko-otsikoita sillä, että on pandemiaa, sotaa ja energiakriisiä, ne varjostavat tulevaa. Toki toimittajat myös tunnustavat, että pelko myy.
Se, että paperilehteen voi painaa positiivisen otsikon, todistaa vain toisen perusteluista pitävän. Pelko myy. Paperilehden lukija on ostoksensa jo tehnyt.
Toimituksissakin kyllä ymmärretään uhkaotsikoiden riskit. Verkko-otsikoita kehitetään.
Apua haetaan myös teknologiasta. On helppo kuvitella, että jos analytiikka kertoo maksavien asiakkaiden klikkaavan positiivisia otsikoita, heille aletaan tarjota sellaisia lisää. Muita voi houkutella pelolla. Vaikka he eivät tilaisi, tulee sentään klikkejä ja sitä kautta mainostuloja.
Tästä voisi luoda kauhuskenaarion: toiveikkuutta hyvätuloisille, synkkyyttä varattomille, eriytyneet todellisuudet, syvenevät yhteiskunnalliset jakolinjat.
Ei lietsota enempää. Uskotaan parempaan tulevaisuuteen. Siellä toimittajat tietävät, mikä myy pelkoakin paremmin.