Luottamuksen naamakerroin

”Tätäkö tää nyt on?” alkaa uutisjuttu Yle Uutisten Tiktok-tilillä. Siellä nuoret toimittajat selittävät rennosti päivän uutisia. Ei virallisia tervehdyksiä, ei kirjakieltä. Neulepaitoja ja farkkutakkeja.

Perinteisesti journalismi on häivyttänyt toimittajien persoonat, he ovat olleet välineidensä edustajia. Yleisö on luottanut ensisijaisesti mediataloon, toimittaja on nauttinut tätä luottamusta.

Muutos näkyy somessa. Nuoret saavat uutisensa Tiktokista, ja siellä luottamusta herättävät tutut tyypit ennemmin kuin näiden edustamat instituutiot.

Voiko kehitys lopulta johtaa siihen, että välineet käyvät tarpeettomiksi? Tarvitaanko kohta vain tiktokkaavia toimittajia, jollaiseksi voi ryhtyä kuka vain?

Perinteinen media kaivaa luottamukselleen kuoppaa klikkiotsikoilla ja viihteellistymisellä, mutta rakenteet pitävät sen asemaa yllä.

Journalismin luotettavuus pohjaa itsesääntelyyn. Jos tiedotusvälineet rikkovat Journalistin ohjeita, kuka vain voi kannella Julkisen sanan neuvostolle (JSN).

Ohjeisiin sitoutuneet välineet ovat neuvoston kannatusyhdistyksen Jusanekin jäseniä. Aika ajoin keskustellaan siitä, miksi esimerkiksi somevaikuttajat eivät voisi liittyä mukaan. Eikö olisi hyvä, jos he sitoutuisivat samoihin eettisiin pelisääntöihin kuin toimittajat?

Harva somevaikuttaja niin tekisi, sillä se tietäisi kaupallisten yhteistöiden eli tulojen loppua.

Hankalaa olisi muutenkin. Jusanekin jäsenet ovat kustantajia ja niiden yhdistyksiä, ja sääntely koskee julkaisuja. Itsesääntelyn piiriin päästäkseen vaikuttajan pitäisi ryhtyä kustantajaksi, perustaa julkaisu, nimetä sille vastaava toimittaja ja huomioida myös lainsäädäntö tältä pohjalta.

Käytännössä mediatalot siis määrittävät pitkälti sen, kuka toimii toimittajana.

Yhtiöiden toiminta pännii välillä toimittajiakin. Vaikka taloudellisen kannattavuuden merkitys on juntattu joka toimittajan päähän, yleisön palvelu menee yhä kirkkaasti firman kassan edelle.

Yleisön luottamuksen siirtyminen välineiltä yksilöille voi lopulta antaa toimittajille uutta valtaa. Kun voi osoittaa, että oma naama kerää sitä himoittua nuorta yleisöä, työnantajalla tuskin on nokan koputtamista.

Kun konsernit irtisanovat, työttömiksi jää myös toimittajia, joilla on jo yleisön luottamus. Etenkin paikallismedian kentällä olisi tilaa uusille julkaisuille ja luotettaville kasvoille.