Humanitaarinen apu on myös Suomen etu

Tarve humanitaariselle avulle eri puolilla maailmalla kasvaa samaan aikaan, kun sen rahoitus vähenee. Konfliktien määrä maail­massa on noussut tasaisesti, pakolaisia on kaksi kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, ja luonnonkatastrofit ajavat yhä enemmän ihmisiä kodeistaan.

Vaikka humanitaariseen apuun annettu globaali rahoitus nousi vuoteen 2022 asti, se on sen jälkeen laskenut vuosittain – viime vuonna pudotus oli 35 prosenttia. Yhä useampi ihminen jää ilman apua.

Humanitaarinen apu pelastaa ihmishenkiä ja lievittää inhimillistä hätää kriiseissä. Suomen tuki kanavoidaan YK-toimijoiden, Punaisen Ristin liikkeen ja suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta. Apu voi olla esimerkiksi terveysapua, ruoka-apua, vedensaannin varmistamista tai suojelua väkivallalta.

Avun toimittamisesta on samalla tullut vaarallisempaa. Vuonna 2015 humanitaarisia työntekijöitä kuoli 111, ja vuonna 2025 jo 350 henkilöä. Humanitaarista apua käytetään myös yhä enemmän neuvotteluvalttina sodissa kansainvälisen oikeuden vastaisesti.

Suomen tuki kohdistetaan sinne, missä tarve on suurin.

Ukrainan tuki turvataan omalla budjettimomentillaan, minkä ansiosta maa on Suomen merkittävin humanitaarisen avun kohde. Vuonna 2026 painopisteitä ovat lisäksi Afrikan sarvi, Sudan, Sahel ja Palestiinalaisalue.

Erityistä huomiota kiinnitetään kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin, kuten vammaisiin ihmisiin. Tämä on entistä tärkeämpää aikana, jolloin rahoitusleikkaukset heikentävät koko humanitaarisen järjestelmän toimintakykyä.

Humanitaarisen avun tuloksia ja vaikuttavuutta myös seurataan tarkasti. Järjestöt raportoivat säännöllisesti avustettavien­ ihmisten määrästä ja arvioivat ulkoisesti työtään. Hankkeiden talous tarkastetaan.

Järjestelmällinen seuranta kuuluu alan standardeihin, ja järjestöillä on luottamukselliset linjat, joiden kautta ihmiset voivat ilmoittaa mahdollisista ongelmista. Apua toimitetaan kuitenkin pahimmissa kriiseissä; nollariskitasolle ei päästä.

Olen neuvonantajana vieraillut viime vuoden sisällä Sudanissa, Afganistanissa, Libanonissa ja Ukrainassa seuraamassa Suomen rahoittamaa toimintaa.

Sudanissa ihmisille tuotiin vettä rekalla aavikolle. Afganistanissa aliravitut lapset saivat hoitoa. Libanonissa vammaiset lapset olivat saaneet tarvitsemansa pyörätuolit. Ukrainassa perheet olivat saaneet tietoa kadonneista perheenjäsenistään.

Järjestelmästä löytyy silti aina parannettavaa, ja väliportaita on edelleen paljon. Vastuun siirtäminen suoremmin paikallisille toimijoille parantaa kustannustehokkuutta ja vahvistaa kriisien keskellä toimivia yhteisöjä. Kun ruokaa ja tavaroita on paikallisesti saatavilla, suora käteisapu leikkaa pois välikäsiä.

Suomalaisista kolme neljäsosaa pitää humanitaarista apua tärkeänä. Tuki näkyy myös lahjoituksissa, joita suomalaiset ovat antaneet aktiivisesti järjestöille, erityisesti Ukrainan auttamiseksi.

Kovenevien arvojen, suoran voimankäytön ja suurvaltojen valtakamppailun aikana monenkeskinen järjestelmä on haastettuna.

On Suomen kokoisen maan intresseissä, että on yhteisiä pelisääntöjä ja mekanismeja. Tukemalla humanitaarista järjestelmää varmistamme, että se on myös toiminnassa, jos jonain päivänä itse tarvitsemme taas apua.

Ei ole itsestäänselvyys, että humanitaarinen apu selviää pitkällä aikavälillä – Suomen pitää puhua ja toimia humanitaarisen avun puolesta. 

Maailman humanitaarista päivää vietetään 19. elokuuta.

Kirjoittaja on ulkoministeriön kehityspolitiikan ja humanitaarisen avun neuvonantaja, jonka tehtäviin kuuluu vierailu hankkeisiin ja järjestöjen työn seuranta kriisimaissa