Naisnyrkkeilyssä aivoilla ei tunnu olevan niin väliä

”Naisnyrkkeily pitäisi lailla kieltää”, kommentoi nyrkkeilylegenda Olli Mäki (Iltalehti 2.4.).

Siinäpä onnentoivotusta kerrakseen tuoreelle Euroopan mestarille, nyrkkeilijä Eva Wahlströmille, joka voitti maaliskuun lopussa ylemmän höyhensarjan Euroopan mestaruuden.

Siinä nyt ei ole mitään uutta, ettei naisurheilijoita tueta niin paljon kuin miehiä, vaikka naiset menestyvät samoissa lajeissa miehiä paremmin. Mutta että ihan lailla pitäisi kieltää.

Mäki höpisi jotain naisten olemattomasta tekniikasta, mutta samalla logiikalla voisi kieltää suomalaismiehiltä jalkapalloilun kansanvälisillä kentillä.

Mäki olisi voinut sanoa suoraan sen, mitä suurin osa naisnyrkkeilyn vastustajista ajattelee: naiset eivät saisi lyödä kasvoihin.

Huippunyrkkeilyllä on aina ollut vastustajansa. Syystä. Laji on vaarallinen, sillä nyrkkeilyottelussa pyritään tyrmäykseen. Sen saa varmimmin lyömällä vastustajaa päähän. Tyrmäyksessä voi mennä taju, mikä on aina vaarallista.

Nyrkkeilijät kärsivät keskivertokansalaista huomattavasti enemmän Parkinsonin taudista sekä aivotärähdyksistä juuri näiden uran aikana tulleiden iskujen takia.

Miesnyrkkeilijöiden kohdalla paheksutaan sitä, että iskut osuvat kaaliin. Siihen samaiseen pollaan, jolla pitäisi pystyä kelaamaan edes puoliteholla urheilu-uran jälkeenkin.

Naisnyrkkeilyssä aivoilla ei tunnu olevan niin väliä.

Ikävintä, mitä naisten nyrkkeilyottelussa voi tapahtua, on se, että vastustaja lyö nenän poskelle. Se kun näyttää niin rumalta. Tulee verta, eikä murtuneesta nokasta välttämättä enää tule suoraa.

Naisurheilussa tärkeimpänä eli katsojia houkuttelevimpana pidetään estetiikkaa.

Aivan kuin naisten huippu-urheilu olisi jokin päättymätön aerobic-tunti, jonka pääasiallisena tarkoituksena on muovata itselleen kelpo perä.

Samaa räkää ja hikeä olemme kaikki, jos tosissamme treenaamme. Sen tietävät kaikki sohvalta ylös päässeet.

Miksi sitten on niin vaikea ymmärtää, että naisilla voi olla urheiluun ihan yhtä intohimoinen suhde kuin miehillä? Jos jotakin lajia rakastaa, ei siitä halua mitään sukupuolelleen sovitettua light-versiota.

Kuten Wahlström Olli Mäelle Iltalehdessä vastasi:

”Sitä iloa ja kaikkia niitä tunteita, mitä nyrkkeilijä kokee, ei voida viedä pois siksi, että nyrkkeilijä on nainen.”