Näin toimii huivipeli Kaukasiassa

Profiilikuva
Tšetšenia
Teksti
Susanna Niinivaara
Kirjoittaja on lehdistövirkamies Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Tšetšenian pääkaupunkiin Groznyihin lähtevään koneeseen nousee Moskovassa naisia, joista monet ovat on jo kietaisseet huivin päähänsä. Jotkut pelkäksi pannaksi, sellaiseksi, jota ei voisi kuvitella musliminaisten huiviksi ellei tietäisi kankaanpalan sitä esittävän. Yhdellä nuorella äidillä on kauniin vihreä hijabin mukainen huivi, joka peittää hiukset, kaulan ja hartiat.

Jotkut naisista, kuten minä, kaivavat huivin esiin vasta kun koneen kuulutetaan pian laskeutuvan Groznyihin

Venäjän federaatioon kuuluvassa Tšetšenian tasavallassa valtaosa kansasta on islaminuskoisia. Uskonto on kasvattanut vaikutusvaltaansa, ja yksi merkeistä on huivien ilmaantuminen naisten päähän.

Sidon vaivatta huivin hiusteni peitoksi, jos uskonto, perinteet tai tavat sitä vaativat. Kirkkoon astuessani laitan huivin päähäni varmuuden vuoksi kaikkialla muualla paitsi Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa. En halua loukata vahingossa.

Pohjois-Kaukasiassa merkityksellistä ei kuitenkaan ole vain huivin käyttäminen vaan se, miten se missäkin tilanteessa sidotaan. Pitää tietää, kuinka paljon hiuksista on soveliasta kulloinkin peittää.

Kaukasialaisessa huivipelissä myös liian runsas peittäminen voi johtaa vaikeuksiin. Tšetšeniassa paikallinen johto ensin kannusti, lähes pakotti, naisia käyttämään huivia. Kadunvarsimainokset näyttivät kuvia oikein ja väärin pukeutuneista naisista. Se oikein pukeutunut oli sonnustautunut hijabiin. Sitten terrori-iskut laajenivat Pohjois-Kaukasiassa ja sen ulkopuolella. Mustien hijabien naiset rä jäyttivät itsensä ja kanssamatkustajat metroiskussa Moskovassa.

Tšetšeniassa ja Dagestanissa hijabia tai ainakin kokonaan hiukset peittävää huivia kantavat naiset kertovat, että linja-autot eivät aina ota heitä kyytiin. Taksiakin on vaikea löytää. Hijab teki aiemmin naisesta kunniallisen, nyt mahdollisen terroristin.

Tšetšenian naapurissa Dagestaniassa huivin käyttö tuntuu Tšetšeniaan verrattuna jotenkin rehdimmältä. Siinä missä Groznyissa päähän ripustetaan huivia jäljitteleviä pantoja pinneillä ikään kuin huivia imitoimaan, Dagestanin pääkaupungissa Mahatškalassa huivia joko käytetään reilusti tai sitten ei lainkaan.

Eläkkeellä oleva opettaja on tasavaltansa huivipelistä silti ärtynyt. Hän kantaa huivia kuten Dagestanissa on aina kannettu. Huivi on kevyesti päässä, mutta hiusten peittäminen kokonaan ei ole välttämätöntä. Huivin voi sitoa leuan alle tai kietaista kaulan ympäri. Eläkeläinen on kiukuissaan nähdessään kaupungilla entisiä oppilaitaan hijabissa. Hän käy kysymässä, miksi nuoret, opiskelleet naiset pukeutuvat siten.

”Eivätkä he osaa sitä minulle selittää”, opettaja kertoo. Hän epäilee, että miehet ja mullahit ne naisia painostavat.

Paluulennolle Moskovaan ostan Groznyista mukaan kirjasen, jossa annetaan ohjeita muslimeiden perhe-elämään. Tuttava oli nähnyt miesten lueskelevan kirjasta kaupungilla. Miehistä parhain on se, jolla on paras suhde aviovaimoonsa, kirjasessa kerrotaan. Mies on vahvempi, älykkäämpi ja järkevämpi kuin nainen, ja siksi miehen tehtävänä on naisen kouluttaminen. Jos nainen käyttäytyy tottelemattomasti, miehen pitää ohjata hänet oikealle tielle opettamalla, varoittamalla ja pelottelemalla. Jos tämä ei auta, miehen pitää kääntää naiselle vuoteessa selkänsä ja jopa jättää yksin sänkyyn korkeintaan kolmeksi yöksi.

Ja jos nainen ei sittenkään tule järkiinsä, miehen on lyötävä häntä. Kuitenkin niin, ettei se aiheuta naiselle kipua tai verenvuotoa. Ei kasvoihin, päähän, vatsaan tai kylkiin.

Nostan hetkeksi katseen kirjasta, ja samassa käytävän toisella puolella istuva, vaimonsa ja pienen lapsensa kanssa matkustava tšetšeenimies pyytää kirjasta luettavakseen.

Nukahdan, enkä ennen Moskovan kentän kiireeseen katoamistamme ehdi kysyä, mitä mies kirjasen opeista ajattelee.

Kirjoittaja on Venäjään erikoistunut vapaa toimittaja.