Umpirehelliset analyysit
Jos puolue haluaa vaalivoiton, sen on tehtävä itselleen ruumiinavaus.
Vaali-iltana häviäjät kertovat, miksei menestystä tullutkaan. Yleensä selitys kuuluu näin: puolueen viesti ei tavoittanut äänestäjiä. Saatetaan perustaa totuuskomissio, jonka tehtävä on perata epäonnistumisen syyt. Joskus pyritään totuuteen, toisinaan käännetään huomio muualle.
Toisin kuin tappiolla, on vaalivoitolla aina monta isää ja äitiä. Silti voittajat eivät raportoi julkisesti menestyksensä syistä. Syynä vaitonaisuuteen on menestysreseptin varjelu. Omaa strategista ajattelua varjellaan liikesalaisuutena, kuten on syytäkin.
Seuraaviin eduskuntavaaleihin on seitsemän kuukautta. Kampanjastrategioita hiotaan ja ehdokaslistoja viimeistellään. Jokaisessa puolueessa, jopa sinisissä, uskotaan vielä omiin mahdollisuuksiin. Nyt rakennetaan vaalivoitto tai kylvetään vaalitappion siemen.
Mutta miten ne vaalivoitot todella syntyvät? Tarvitaan hyviä ehdokkaita, jotka panevat itsensä likoon niin vaaliteltoilla kuin somessa. Hyvä slogan auttaa kuten myös erottuva vaalijuliste. Televisiotenteissä onnistuminen voi todella tuoda ne ratkaisevat äänet.
Positio saattaa ratkaista. Hävinneitä lohdutetaan usein sillä, että nyt ne pääsevät oppositioon kasvamaan. Ja jos oppositio lihottaa, valta kuluttaa. 50 viime vuoden aikana pääministeripuolue on vain kaksissa eduskuntavaaleissa onnistunut nostamaan kannatustaan.
Kyllä. Nuo ovat kaikki tärkeitä ja olennaisia asioita vaalikampanjan onnistumisen kannalta. Mutta ensimmäinen askel vaalien voittamiseen on ruumiinavaus. Ilman sitä ei ole mahdollista rakentaa vaaleihin hyvää ja voittavaa kampanjastrategiaa.
Ruumiinavaus tarkoittaa raadollisen rehellistä ja kaikesta toiveajattelusta vapaata näkemystä oman puolueen tilasta ja tilanteesta ennen vaaleja. Siitä on lähdettävä, että miten ja miksi tähän on tultu.
Analyysi tarvitsee tuekseen paljon ja kunnollista tutkimusdataa. Kaikki puolueet teettävät tutkimuksia, koska ne haluavat muodostaa kuvan kannatuksensa laadusta ja rakenteesta. Mihin asettuu kannatuksen lattia, kuinka korkealle voi nousta katto? Lattia kertoo ydinkannattajien määrän ja katto potentiaalin – eli paljonko ääniä puolue voisikaan saada, jos kaikki menisi nappiin.
Ruumiinavauksen yhteydessä tehdään myös ensimmäiset laskelmat eduskuntavaalien vaalipiirikohtaisista tuloksista. Vaalien voittamisessa on aina kyse vaalituloksen optimoinnista: miten on mahdollista saada maksimimäärä kansanedustajia? Edustajien lukumäärä ratkaisee valtaosan puolueen seuraavien neljän vuoden resursseista (puoluetuesta) tai sen, nouseeko puolueen puheenjohtaja seuraavaksi pääministeriksi.
Siksi on olennaista tietää, missä vaalipiireissä tilanne on omalta kannalta otollisin ja missä haastavin. Mitkä ovat ne vaalipiirit, joissa voidaan päästä kiinni viimeiseen paikkaan, ja missä vaarana on jääminen viivan väärälle puolelle? Yleistä tilannekuvaa täydennetään tiedoilla ehdokasasettelun tilanteesta eri puolella Suomea ja kunkin vaalipiirin erityisistä olosuhteista.
Ruumiinavaus etsii myös vastauksia siihen, mitä kilpailijat aikovat tehdä. Sen ymmärtämiseksi pitää hahmottaa niiden heikkoudet ja mahdollisuudet. Politiikassa pärjäävät ne, joilla on paras tilannekuva. Siksi pitää ymmärtää, mitä valintoja toiset puolueet eri tilanteissa tekisivät ja miksi. Mitä siirtoja niiden pelikirja pitää sisällään ja mitä vaalitulos kullekin puolueelle merkitsee?
Mutta olennaisin asia ruumiinavauksessa on se umpirehellinen itseanalyysi. Miksi olemme tässä nyt? Mitä virheitä olemme tehneet? Missä olemme onnistuneet? Mitä mahdollisuuksia meillä on?
Tärkeimmät asiat ovat yleensä niitä vaikeimpia asioita. Avoin keskustelu voidaan kokea hankalaksi. Esimerkiksi puheenjohtajan tekemisten ja sanomisten puimista voidaan pitää uhkana hänen asemalleen ja sitä kautta asiana, jota niin sanotut fiksut ihmiset välttävät – varsinkin, jos haluavat edetä urallaan kyseisen puheenjohtajan aikana. Voi olla houkuttelevampaa spinnata jo tapahtunutta lumetodellisuudeksi, jossa ei ole niitä ikäviä kysymyksiä.
Vasta ruumiinavauksen jälkeen kasassa ovat ainekset voittavan kampanjastrategian laatimiseen. Strategia käsittelee ja ratkoo ilmenneet ongelmat sekä tarttuu tunnistettuihin mahdollisuuksiin.
Aina ruumiinavausta ei tarvita. En usko, että se oli tarpeen keskustalle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Pöytä oli puhdas, kun ryvettyneet johtajat olivat siirtyneet syrjään. Vaalirahaskandaali ja ”paskalaki” eli haja-asutusalueiden jätevesilaki olivat unohtuneet. Vastassa olivat hallituspuolueet, jotka keskittyivät sekoilemaan ja kinastelemaan keskenään. Juha Sipilä tarjosi raikasta ja reipasta muutosta nykymenoon, sitä uutta poliittista kulttuuria. Sipilän liike-elämässä testattu Midaksen kosketus laittaisi Suomen kuntoon ja valtion taseen töihin.
Mutta puhdas pöytä on poikkeus, ei sääntö. Nyt tilanne on toinen. Keskusta jos mikä tarvitsee vaaleissa pärjätäkseen kunnon ruumiinavauksen. Muuten se käy vaaleihin tavalla, joka on vallitsevasta todellisuudesta irrallaan. Ja sen tien päässä on aina vaalitappio. Eikä silloin ole kysymys viestin tavoittavuudesta, vaan sen väärästä sävystä.