Tällaisen vaalikampanjan rakentaisin

Amerikkalaiset vaalikampanjat ovat isoja operaatioita, jotka muuttuvat vaalikausien aikana kuin elävät olennot. Niitä muovataan massiivisen datavirran, rahan ja poliittisen kentän haistelun avulla jatkuvasti. Yleensä kampanjoiden takaa löytyy silti laajempi tarina puolueen ja ehdokkaan tarjoamasta suunnasta Yhdysvalloille.

Tarina ei ole aina sama kuin agenda, kuten olemme todistaneet viimeisen vajaan kahden vuoden aikana. Kampanjat eivät ole moraalisesti herkkähipiäisten turvallisia tiloja. Puolueet ovat organisaatioita, joiden tehtävä on voittaa vaaleja, ja amerikkalaiset vaalit ovat kontaktilaji. Puhdas valehtelu ja vihapuhe ovat joskus osa pelikenttää.

Miten kampanjoisin, jos olisin republikaanien strategi?

Tekisin demokraattien riveissä kisaavista sosialisteista tai miltei sosialistisista ehdokkaista kuten Darializa Chevalierista, Abdul El-Sayedista, Rashida Tlaibista puolueen symboleita. Painottaisin demokraattien vierautta Yhdysvaltojen kulttuurin valtavirralle ja maan historiallisille perinteille.

Maahanmuuttajat, ei-kristityt ja tunnustukselliset sosialistit ovat tehokkaita olkiukkoja ja työkaluja siihen, että kaikkien demokraatit leimataan epäamerikkalaisiksi radikaaleiksi. Pelottelisin kansakunnan syviä rivejä sharia-lailla, kommunismilla ja hallitsemattomalla maahanmuutolla.

Suuntaisin samaa mainontaa myös afroamerikkalaisille ja latinoäänestäjille. Demokraattien kriisiytyneeseen maahanmuuttolinjaan, identiteettipolitiikkaan ja inflaatioon turhautuneet afroamerikkalaiset ja latinot tekivät osaltaan Trumpista presidentin vuonna 2024.

Jos republikaanit onnistuvat suitsimaan puolueensa nurkissa luuhaavaa rasismia, he saattavat houkutella osan vuoden 2024 äänestäjistä takaisin. ”Me vastaan ne” toimii paremmin, kun ”meitä” on enemmän.

Demokraattien kääntäessä puheen talouteen suuntaisin huomion pörssikursseihin, kansalaisten sijoitusrahastoihin ja muihin keskiluokkaa miellyttäviin tilastoihin. Lopulta turvautuisin vanhaan ja testattuun ”Bidenin ja demokraattien syy!” -hokemaan.

Entä jos olisin demokraattien strategi? Ensimmäiseksi tekisin kaikista vaalikampanjoista kansallisia. Vanha amerikkalainen viisaus, jonka mukaan kaikki politiikka on paikallista, on toistaiseksi jäissä. Nyt liki jokainen vaali on teemoiltaan kansallinen.

Trumpin ote republikaanisesta puolueesta on liki täydellinen. Presidentin kannatuslukemat ovat historiallisen alhaiset. Painottaisin kautta maan, kuinka jokainen republikaaninen ehdokas olisi vain uusi robotti toteuttamassa epäsuositun wannabe-diktaattorin vaatimuksia.

Kun istuvan presidentin kannatus mataa, opposition kannattaa tehdä vaaleista kansanäänestys presidentistä. Trumpin kehuessa hallitsevaa asemaansa ja republikaanien ehdokkaiden kilpaillessa presidentin mielistelyssä demokraateilla on tarjota toimiva vaihtoehto.

Demokraattien kannattaa myös tehdä Trumpista näiden vaalien Joe Biden: uninen ja sekavia horiseva papparainen, joka kerskuu taloudella, vaikka siunaukset eivät näy tavallisten kansalaisten kukkaroissa.

Lopuksi demokraattien pitäisi korostaa taloutta yli kaiken. Identiteettipolitiikka, maahanmuutto, ”wokeilu” ja muut vuoden 2024 tappion juurisyyt on haudattava suohon. Puolueen radikaali vasemmisto on saatava ruotuun tai pois puolueesta.

Demokraattien kampanjoinnin ongelma ovat idealistit, jotka herätyskristillisten tavoin luulevat oman energiansa, hyvyytensä ja totuutensa kykenevän käännyttämään jokaisen, joka pysähtyy kuulemaan heidän sanomaansa. Maailma voi joko hyväksyä heidän ilosanomansa tai palaa helvetissä.

Republikaanien ongelma taas on puolueen epäsuosittu johtaja, joka silti haluaa pysyä valokeilassa. Vaalistrategit joutuvat operoimaan poliittisella miinakentällä ja välttämään herkästi hermostuvan johtajansa suututtamista.

Molemmat puolueet flirttailevat joidenkin yllä mainittujen teemojen ja strategioiden kanssa. Demokraattien kentältä ja republikaanien johdosta tulevat paineet kuitenkin vaikeuttavat kampanjoita.

Kuten vanha Winston Churchillin suuhun laitettu viisaus kuuluu, demokratian ongelma on se, että se antaa ihmisille sellaisia johtajia kuin he ansaitsevat. Vaalikampanjat ovat sanonnan todistuskappale numero yksi.