Viiden miljardin muuriruletti
Presidentti Trump taipui tv-kommentaattoreiden paineen alla.
Kun Donald J. Trump kesäkuussa 2015 nosti Yhdysvaltain ja Meksikon välisen muurin presidentinvaalikampanjansa kärkeen, politiikan realiteetit olivat alusta asti selvät. Meksiko ei muuria maksa, eikä kongressilta siihen budjettirahoitusta heru.
Silti kampanjan kuumin kysymys – ”Kuka maksaa?” – sai vannoutuneimmat kannattajat kerta toisensa jälkeen hurmokselliseen huutoon: ”MEKSIKO MAKSAA!”
Viime viikkoina Yhdysvalloissa on tivattu, miksi muuri, jonka Meksikon piti maksaa, seisauttaa neljänneksen valtionhallinnosta. Joulukuun 22. päivä alkanut seisaus on itse aiheutettu. Trump oli jo hyväksynyt demokraattien ja republikaanien yhteisesti esittämän budjettiehdotuksen, mutta käänsi takkinsa oikeistopopulististen tv-kommentaattoreiden paineen alla.
Fox Newsin Ann Coulter haukkui aiemmin ”jumalana” pitämäänsä presidenttiä pelkuriksi. Tapaamisessa demokraattijohdon kanssa presidentti totesi, että menettäisi kompromissin myötä kasvonsa. Muuri tai ei mitään.
Presidentin takinkääntämisessä ei ole mitään uutta. Siihen on totuttu niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Mutta sumeilemattomuus, jolla kovan linjan oikeistomedian äänitorvet näyttivät vaikutusvaltansa presidentin päätöksentekoon, osoittaa melkoista julkeutta. Ei Trump tosin ole koskaan esittänytkään ”koko kansan presidenttiä”.
Trumpin kaavaileman muurin kustannusarviot vaihtelevat 10 miljardin ja 80 miljardin dollarin välillä. Summan suuruus vaihtelee sen mukaan, keneltä kysytään. Useimmiten lukema on 25 miljardin luokkaa. Viisi miljardia ei siinä potissa ole paljon.
Yhdysvaltain ja Meksikon 3 145 kilometrin pituisella rajalla noin kolmanneksella on jo rakennettua aitaa. Alueen maasto vaihtelee Tyynenmeren rannoilta Kaliforniasta Arizonan erämaahan ja Texasin Rio Grande -jokeen. Matkan varrelle osuu niin alkuperäiskansojen maita kuin yksittäisten kansalaisten omakotiasutusta. Aitojen – saati muurin – rakentaminen ei ole ongelmatonta.
Maiden välinen raja määriteltiin sodan päätteeksi vuonna 1848, jolloin noin puolet Meksikon maa-alueesta liitettiin Yhdysvaltoihin. Vuosikymmeniin rajaa ei valvottu millään tavalla. Ihmiset uivat Rio Granden yli maasta toiseen ja työskentelivät rajan molemmin puolin.
Vasta vuonna 1924 kongressi perusti rajavartioston valvomaan ihmisten ja tavaroiden liikkumista. Valvonta oli kuitenkin rajallista ja työvoima liikkui käytännössä vapaasti puolin ja toisin.
Raja-aitoja on rakennettu Bill Clintonin hallinnosta alkaen, 1990-luvun puolivälistä. Kun keskustelu kansallisesta turvallisuudesta kärjistyi vuoden 2001 syyskuun terrori-iskujen jälkeen, poliittinen paine aitojen lisärakentamiseen kasvoi. Tällöin maahanmuuttajat ja terroristit niputettiin kansallisen turvallisuuden uhkana yhteen.
Vuonna 2006 George W. Bushin hallinto sai läpi mittavan budjetin rajaturvallisuuden tehostamiseen.
Olemassa olevat raja-aidat ovat monessa mielessä epäonnistuneet. Aidat eivät ole hillinneet paperitonta maahanmuuttoa, joskin arviot meksikolaisista maahan pyrkijöistä ovat kymmenen viime vuoden ajan laskeneet.
Etenkin vuoden 2008 talouskriisin jälkeen luvuissa nähtiin selvä notkahdus. Ei olut työpaikkoja, joihin tulla.
Pew-tutkimuskeskus arvioi Yhdysvalloissa olevan 10,7 miljoonaa paperitonta maahanmuuttajaa. Liittovaltion tilastojen mukaan noin puolet näistä on alun perin tullut maahan laillisesti viisumilla, ei siis Meksikon rajan kautta.
Viime aikoina etenkin keskiamerikkalaiset turvapaikanhakijat, heidän joukossaan myös niin kutsutut häkkilapset, ovat olleet maahantulijatilastojen kärjessä.
Yli 10 miljoonaa paperitonta kertoo laajasta systeemisestä ongelmasta, jossa laki ja käytäntö ovat ristiriidassa. Paperittomat siirtolaiset ovat tervetulleita maahan taloudellisina nousukausina tekemään puutarha- ja kotityöt, jotka eivät valkoisille yhdysvaltalaisille kelpaa.
Alaluokkaisille siirtolaisille ei kuitenkaan hevin tarjota väylää lailliseen oleskeluun tai kansalaisuuteen. Syykin siihen on selvä. Laihempina aikoina heidät on helppo potkia pois maasta.
Rikollisuutta raja-aidat eivät estä. Huumeet virtaavat Meksikosta Yhdysvaltoihin vuolaasti, ja laittomat aseet löytävät tiensä päinvastaiseen suuntaan. Sinaloa-huumekartellin pomo Joaquín El Chapo (”Pätkä”) Guzmán tuli maailmankuuluksi Sonorasta Arizonaan rakennuttamistaan maanalaisista huumetunneleista. Pikkurikolliset ovat kehittäneet jalkineita, joilla kiivetä aitojen yli. Konstit on monet.
Muuriruletti on hyvä esimerkki presidentti Trumpin poliittisesta pelistä, jossa mielikuvat ja ympäröivä todellisuus eivät kohtaa.
Bluffi toimii noin kolmenkymmen prosentin ydinkannattajakunnalle, joka uskoo asian sijaan retoriikan voimaan.
Muuri on periksi antamattomuuden symboli, toteutettavuudesta viis. Se määrittää turvallisuuden tunnetta. Trumpin kannattajille tunne on todellisuutta ihmeellisempää.
Mutta mikä muuriruletin panoksena on? Neljän vuoden jatkokausi olisi presidentille jackpot. Paljon riippuu FBI:n Venäjä-tutkinnan tuloksista. Myös useita rikostutkintoja on meneillään osavaltiotasolla.
Vallitseva näkemys on, että istuvaa presidenttiä ei voi asettaa rikossyytteeseen virkakauden aikana. Mutta onko presidentti jatkossa republikaaneille hyödyksi vai haitaksi? Vaaleja ei ratkaista pelkästään oman kannattajakunnan äänillä. Tukea tarvitaan niin republikaanien vanhalta kaartilta kuin sitoutumattomilta.
Trump on muurin suhteen niin sanotusti all-in, mutta mihin panokset riittävät?
Se ei pelaa, joka pelkää.