Rohkea kirkko kehittyy
Jos käsityksiä yhdenvertaisuudesta ei kyetä päivittämään, kristinusko kadottaa syvimmän olemuksensa radikaalina vastakulttuurina.
3
MIN
Vuosi 1517 oli Euroopan historialle käänteentekevä. Vallankumouksellinen pappi, teologi ja augustinolaismunkki Martti Luther laati 95 teesiään, jotka johtivat reformaatioon ja katolisen kirkon hajaantumiseen. Yli viisisataa vuotta myöhemmin kysymys kirkon hajaantumisesta on jälleen ajankohtainen.
Kirkon yhteiskunnallinen rooli on ollut läpi historian jännitteinen. Sosiologi Talcott Parsons jaotteli 1950-luvulla uskonnollisia yhteisöjä sen mukaan, suuntautuvatko ne tämän- vai tuonpuoleiseen ja suhtautuvatko vallitseviin arvoihin hyväksyvästi vai kriittisesti.
Veli-Matti Salminen toteaa tuoreessa Kirkko yhteiskunnassa: suhteet ja rajapinnat -teoksessa Parsonsiin nojaten, että Suomessa kirkon tyypillinen suhtautumistapa on ollut passiivinen konservatiivisuus. Historian kriittisissä taitekohdissa kirkko on enemmän tai vähemmän hiljaisesti myötäillyt hallituksen politiikkaa ja pitäytynyt kristinuskoon luontevasti istuvissa sosiaalipoliittisissa tai ihmisoikeudellisissa kysymyksissä.
