Nappaskengät vai kaupunkirata?
Pääkirjoitus: Voi olla, että lisäelvytystä tarvitaan vielä. Silloin Suomessakin on syytä pohtia muitakin kuin niitä perinteisimpiä keinoja, kirjoittaa Jarmo Raivio.
Suomen kesäisessä talouskeskustelussa on jo ehditty tunnelmoida tulevilla menoleikkauksilla. Tällä hetkellä talouden iskusana on kuitenkin elvytys. Kaikki valtiot, jotka suinkin kykenevät, yrittävät herätellä koronan nujertamaa taloutta henkiin lainaamalla miljardikaupalla rahaa ja pumppaamalla sitä talouteen.
Elvyttämisen tarpeellisuudesta ei juuri ole erimielisyyksiä mutta tyylejä on monenlaisia. Kesäkuun alussa julkaistun Sanna Marinin (sd) hallituksen neljännen lisäbudjetin perusteella Suomessa on valittu hyvin perinteinen elvytyslinja.
Meillä elvytykseksi kelpaa moottoritienpätkä, designmuseo, Espoon kaupunkirata tai muu rakennushanke, joka mieluusti maksaa kymmeniä miljoonia euroja ja edellyttää mittavia maansiirtotöitä.
Näissä hankkeissa valtion elvytysraha valuu talouteen pikkuhiljaa. Ensin suunnitellaan, sitten aletaan rakentaa. Muutaman vuoden päästä rahat on käytetty ja uusi junarata tai ohitustie on valmis.
