Sdp, imago ja pääministeripeli - mihin räksytys jäi?

Profiilikuva
Jutta Urpilainen
Teksti
Tuomo Lappalainen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ensin tulee Jyrki Katainen (kok), sitten jonkin matkan päässä Mari Kiviniemi (kesk), kolmantena Timo Soini (ps), ja vasta sen jälkeen, Soinistakin selvästi jääneenä Jutta Urpilainen (sd).

Noinhan se meni, Iltalehden viikko sitten julkistama pääministerigallup, joka tuntuu saaneen varsinkin sosiaalidemokraatit – syystä – suunniltaan.

Urpilainen on ollut Sdp:n puheenjohtajana nyt kaksi ja puoli vuotta, ja koko sen ajan häntä on vaivannut sitkeä imago-ongelma. Hänen kaudellaan Sdp on käynyt kahdet vaalit ja hävinnyt molemmat. Kevään eduskuntavaaleissakin uhkaa käydä huonosti.

Sdp:n kannatuksen laskua on selitetty muun muassa teorialla, jonka mukaan puolueen ydinjoukon muodostanut tehdastyöväestö hajoaa, kun vanhat teollisuuspaikkakunnat kuihtuvat.

Se ei ole kuitenkaan koko totuus. Samaan aikaan, kun teollisuudessa on tapahtunut suuri rakennemuutos, myös media on ollut nopeassa murroksessa. Vanha vasemmalle kallistunut journalistipolvi on jäänyt tai jäämässä eläkkeelle, niin kuin 60-lukulaiset muuallakin. Demarit eivät saa enää viestiään läpi tiedotusvälineissä kuten ennen.

“Suuri osa häntä (Urpilaista) koskevasta uutisoinnista on negatiivista”, puoluesihteeri Mikael Jungner (sd) selitti IL-gallupia Uutispäivä Demarissa 20.12.

Voi olla, että tilanne ei ole Sdp:n kannalta aivan noin lohduton.

Helsingin Sanomien sähköisestä arkistosta löytyi kahden viime kuukauden ajalta 25 Urpilaista käsittelevää juttua. Niistä vain kaksi oli sävyltään selkeästi kielteisiä.

Yleensä Urpilainen ehdottaa, arvioi, kysyy tai vaatii, harvemmin selittelee tai julistaa. Koko tänä vuonna hän ei ole Hesarissa räksyttänyt kertaakaan.

Ero on silti suuri, kun muistelee, miten kunnioittavasti media kohteli aikoinaan Mauno Koivistoa, Kalevi Sorsaa ja vielä Paavo Lippostakin.

Se panee toisaalta miettimään, onko journalismi sittenkään muuttunut kovin paljon.

“Journalismi ottaa hallituksen näkökulman annettuna liian helposti”, Jungner sanoo.

Ministerit ja heidän avustajansa tapaavat politiikan toimittajia päivittäin mitä erilaisimmissa yhteyksissä, joiden yksi tarkoitus on muokata mielipiteitä hallitukselle suopeiksi – ja osoittaa opposition tarjoaman vaihtoehdon onttous. Oppositio jää tässä mediasodassa jo lähtökohtaisesti alakynteen.

Aikaisemmin se ei vain ole demareita häirinnyt.