Japanin järistys: Jäi jodit ostamatta
Koskaan en ole kiittänyt huonoa saksan kielen taitoani yhtä paljon kuin lomaillessani Saksassa Japanin tsunamin aikoihin. Loman alussa katselin kotiteeveestä huuhtoutuvia Fukushiman ja Sendain kaupunkeja ja tarkistin Facebookista, että Japanissa lomailleet tutut olivat hengissä. Sen jälkeen päätin, että seuraavan kerran luen Japani-aiheisen uutisen, kun olen takaisin kotona. Etenkin, kun uutisointiin liittyivät jo varhain ydinvoimalat.
Suljin kännykkäni nettiselaimen, enkä käynyt Facebookissa. Näillä toimilla vältin suurimman osan tiedosta. Ainoastaan hotelliaamiaisella silmiini osuivat aamun lehtien otsikot. Ymmärsin isoin pölkkykirjaimin kirjoitetun sanan: Angst, pelko. Leikin, etten huomaisikaan.
Päätökseni oli hyvä. Kun skannasin neljän päivän lehdet, siellä luki juuri se, mitä olin pelännyt. ”Uusi Tšernobyl oli lähellä” (HS 13.3.). Minun ei olisi tarvinnut kuin kuulla tai nähdä sana Tšernobyl, niin seuraava näköhavainto minusta olisi ollut saksalaisen apteekin edessä joditabletteja jonottamassa. Mutta koska en ollut tiennyt ydinuhasta, en myöskään harkinnut tablettien ostamista. Suomesta joditabletit olivat loppuneet jo maanantaina, sillä samasta Tšernobyl-sanasta vauhkoontuneet ikätoverini olivat jo tyhjentäneet apteekkien jodivarastot.
Japanin katastrofiuutisoinnin tavassa ei sinänsä ollut mitään uutta. Tämän luokan uutisessa otsikot ovat tietenkin ylikorostuneen dramaattisia, kuvat ahdistavia ja ihmiskohtalot riipaisevia. Jos muuta uutisoinnilta odottaa, saa odotella tovin. Sen sijaan uutta oli sosiaalisen median rooli.
Parhaimmillaan sosiaalisen median välittämä tieto on nopeaa ja se tavoittaa suuret massat, pahimmillaan se perustuu huhupuheisiin. Kun ennen haukuttiin virallista tietoa hitaaksi ja ripotellen julkaistuksi, nyt on tultu tilanteeseen, jossa Twitterin tiedonmurut ovat pahimmillaan kuin lapsuudesta tuttu rikkinäinen puhelin -leikki.
Sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan tiedottamiseen liittyy myös riski. Esimerkiksi kriisinhallinnan asiantuntija Timo Hellenberg sanoi (Iltalehti 16.3.) vierastavansa sitä, että kansalaisia neuvotaan menemään Facebookiin tai Twitteriin. ”Puolet kansasta ei edes tiedä mitä ne ovat.”
Mitä enemmän Japanista luen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ymmärtämäni saksalainen Angst on riittävästi. Se ei muutu, vaikka lukisin kaiken, mitä katastrofista on kirjoitettu suomeksi.
Aiheesta lisää
Lue kaikki jutut Japanin maanjäristyksestä ja tsunamista.