Taide on yleisöä varten

Ville-Juhani Sutinen kirjoitti (SK 41/2023), että taiteilijan ei tarvitse piitata yleisöstä. Usein silti kannattaisi, sopivassa määrin.

Historian parhaina maalauksina pidetään Leonardon, Michelangelon ja Rembrandtin kaupallisia tilaustöitä, jotka syntyivät aikansa kapitalistisimmissa maissa. Jos taiteilija ei piittaa kysynnästä, hän ehkä joutuu rahoittamaan taiteensa päivätöillä.

Useimmat ovat kai haaveilleet taiteilijan ammatista: esimerkiksi kirjailijan, muusikon tai näyttelijän urasta. Siksi kysynnän ja tarjonnan laki pitää taiteilijoiden tulot niin matalina, että tarpeeksi moni valitsee sen sijaan tuottaa päätoimisesti esimerkiksi sairaanhoitoa, puhelimia tai koteja. Runoilijoiden matalat tulot siis kertovat runoilijuuden olevan arvostettua. Toki kapitalismi on moninkertaistanut taiteenkin kysynnän ja tulot sadassa vuodessa.

Viihdekirjallisuus on tie vakavampaan lukemiseen mutta kelpo harrastus itsessäänkin. Nobelistien pääteoksetkin ovat usein helppoja. Mitä tärkeämpi sanoma, sitä useam- malle teos saisi olla viihdyttävä, koska juuri se mahdollistaa sivistyksen ja kehitysen edistämisen. 

Kalle Mikkola

Espoo