Liikenne, kolarit ja epätäydelliset kuskit: Vaatiiko turvallinen liikenne kovia keinoja?
Kirjoitin jutun kuolonkolareista ja liikenneturvallisuudesta. Laskin, että kuluneen vuosikymmenen aikana pelti on rytissyt keskimäärin kahdeksantoista kertaa päivässä. Selvitin, kuinka ihmiset kuolivat kesäkuun 2009 ja elokuun 2010 välisenä aikana.
Suurimpaan osaan kuolonkolareita liittyi joko liian raskas kaasujalka, humala tai molemmat. Toisella sijalla olivat erilaiset havaintovirheet: joko jotain olennaista jäi huomaamatta tai jokin epäolennainen kiinnitti huomion liian pitkäksi aikaa. Kolmanneksi eniten tapahtui sellaisia rysäyksiä, joiden syyksi paljastui sairauskohtaus.
Hetkittäin ihmettelin, eikö ihmisiä todella kuole tämän enempää (noin 360 ihmistä vuodessa viimeisen kymmenen vuoden aikana). Niin typeriltä ja turhilta osa onnettomuuksista tuntui, ainakin paperilla.
Toisaalta tunsin sääliä, sillä jotkut kuolivat vain siksi, että tuuri oli törkeän huono. Ei olisi auttanut ennakointi, turvavyö tai uudempi ajoneuvokaan.
Haastattelemani asiantuntijoiden mukaan niin kutsutuille riskikuskeille on ominaista joko ylinopeus, humala tai turvalaitteiden käyttämättä jättäminen. He mälläävät tavallista kuskia todennäköisemmin kovaa ja kohtalokkaasti.
Hyvää kuljettajaa ei kuitenkaan tee pelkästään se, että ajaa suunnilleen rajoitusten mukaan, selvin päin ja turvavyö kiinnitettynä. Itse lisäisin listaan empimättä realistisen käsityksen paitsi omista taidoista, myös siitä, miten alla oleva kulkine toimii.
Ihmisen tulee hallita autoa, ei auton ihmistä. Toisinaan mietin, voivatko kuljettajat enää kehittyä samaa tahtia teknologian kanssa. Fysiikan lakeja vastaan lienee yhä turha taistella, oli auto kuinka ”älykäs” tahansa.
Mutta kuka peilaisi kuskien ajotaitoa ja -asennetta? Tämä on totta ainakin omalla kohdallani: Harvalla riittää nöyryyttä – tai rohkeutta – tunnustaa omat heikkoutensa liikenteessä.
Tutkijat ymmärtävät, ettei ihmistä voi opettaa virheettömäksi. Tietäisivätpä kaikki kuskitkin sen.
Jututtamani asiantuntijat toivoivat liikenteeseen lisää turvallisuutta. Keinoiksi he nimesivät muun muassa alkolukon, keskinopeuskamerat, nopeusrajoittimet sekä ihan perinteisen valistuksen ja valvonnan.
Kovimmat rajoitus- ja valvontakeinot säästäisin niille kuskeille, jotka ajavat toistuvasti humalassa tai silmitöntä ylinopeutta.
Suomessa on enemmän ajoneuvoja kuin kansalaisia, ajokortillisiakin yli 3,5 miljoonaa. Valtaosa näistä ihmisistä hallitsee sekä itsensä että ajokkinsa.
En usko tavallisen autoilijan tai motoristin tarvitsevan sen kummemmin alkolukkoa tai nopeusrajoitintakaan. He todennäköisesti hyötyisivät enemmän satunnaisesta näpäytyksestä liian lyhyen turvavälin tai turhien ohitusten vuoksi.
Aiheesta lisää
Uhri päivässä: Mitä kuolonkolareille voi tehdä? (Suomenkuvalehti.fi 16.8.2011)