Laajasalon siltaprojekti viiltää Helsingin historian sydämeen

Profiilikuva
Helsinki
Teksti
Erkki Haapaniemi
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Helsingin niemen itäpuolella Kruunuvuoren selän takana on niemen kokoinen Laajasalon saari. Saaressa on samanniminen kaupunginosa. Liikenne Laajasaloon kulkee sillan kautta Herttoniemestä eli pohjoisesta.

Laajasalon länsirannalla on ollut öljysatama. Sen tilalle kaavoitettiin asuntoalue. Nyt joku tai jotkut saivat Helsingin kaupunginvaltuuston vuonna 2008 hyväksymään suhteettoman päätöksen, että tätä uutta asuntoaluetta varten on rakennettava meren yli raitiovaunusilta Korkeasaaren kautta Kruununhakaan eli Helsingin ydinkeskustaan.

Osmo Soininvaaran siltaprojekti – sanokaamme niin, hänhän on sen tunnetuin puolestapuhuja esimerkiksi omassa blogissaan – viiltää raa’asti ja piittaamatta Helsingin historian sydämeen.

Kun Vantaanjoen suulta parempaan satamapaikkaan siirrettävän kaupungin parasta sijaintia pohdittiin 1639, ehdotettiin ensin Sörnäisiä, mutta kohta jo päädyttiinkin Vironniemeen.

Kenraalikuvernööri Pietari Brahe tuli Tukholmasta henkilökohtaisesti katsomaan ja totesi, että paikallisten ihmisten asiantuntemukseen kannatti luottaa. Sörnäisten niemen eteläpuolella, valitun paikan itäpuolella auennut Kruunuvuorenselkä oli lukuisten saarien ympäröimä. Näin uuden kaupungin satamassa laivat olisivat avomeren äärellä, mutta silti suojassa myrskyiltä ja tuulilta. Brahe ylisti satamaa Itämeren parhaaksi. Kenraalikuvernööri ehdotti siis valtaneuvostolle tapulikaupungin rakentamista (Santahaminan sijaan jota harkittiin myös) tähän ihanteelliseen paikkaan, jonka Luoja oli Ruotsin valtakunnalle suonut. (Lainaus kirjasta Aalto, Seppo: Sotakaupunki. Helsingin Vanhankaupungin historia 1550-1639. Helsingin kaupungin historiatoimikunnan toimeksianto. Otava 2012.)

Maisema ei ole entisensä. Sörnäisten sataman täytöt ja Kulosaaren silta ovat syöneet sitä pahasti. Viimeisin isku on Kalasataman asuntoalue, Kulosaaren sillalta katsottuna valtava syöpäkasvain. Entinen satamanäkymä jonka kruunasi kaksi katedraalia, Katajanokan ortodoksinen ja Senaatintorin luterilainen, peittyy tyylittömien Itäväylän metelistä kärsivien kerrostalojen taakse. Miltä näyttää tornien rakentamisen jälkeen? Kauhea ajatella. Satama on elävä osa maisemaa, nämä talot painostava tukos. Soininvaaran sillat pengerryksineen tukkisivat lisää.

Kaupungin julkisessa tiedotteessa Helsinki-infossa 5/2012 kulosaarelainen taiteilija Marja Kurki kertoo: “Toki parasta Helsinkiä on meri, jonka aalloille näen Helsingin-kotini ikkunoista. Joitakin vuosia sitten osallistuin Mustikkamaan suojeluun, kun sinne oltiin rakentamassa ylimitoitettua tanssikeskusta. Onneksi saari säästyi…”

Miltähän kulosaarelaisista tuntuisi jos silta penkereineen pilareineen tukkisi heidän näkymänsä Kruunuvuorenselälle Suomenlinnan suuntaan, etelään päin? Suomenlinnan suojeltu miljöö menettäisi arvoaan sekin.

Ratikkasilta turmelisi merenselän Kulosaaren ja Suomenlinnan väliltä. Ratikkalinja kulkisi Mustikkamaan eteläpuolelta Korkeasaaren pohjoisrantaa. Sitä ennen pelkkää raitiovaunusiltaa varten suunniteltu ylitys Kruunuvuoren rannasta Korkeasaareen on kilometri! Ratikkareitti kulkisi rinnan Kulosaaren sillan ja Itäväylän kanssa, joilla on jo valtava kapasiteetti metroineen. Korkeasaaresta Kruununhakaan tai Hakaniemeen entinen satama taas on jo melkein täytetty, mutta ei kai lisätäyttö raitiovaunun takia ole tolkun rajoissa.

Kun samaan aikaan Hernesaarta Helsingin niemen länsipuolella laajennetaan ja uhataan helikopterikentällä, Helsingin yhteys mereen alkaa tukkeutua joka puolella. Pariisi ei siirrä Seineä maan alle, eikä Lontoo oikaise Thamesin mutkia.

“Helsingille ovat tyypillisiä syvät merenlahdet, jotka tunkeutuvat pitkälle kaupunkirakenteeseen.”

Näin kirjoittavat kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenenä toiminut varatuomari Lauri Nordberg ja arkkitehti Kaija Santaholma Helsingin kaupunkisuunnitteluseuran julkaisussa Uhattu Helsinki (2000). Suolle rakennetuissa Amsterdamissa ja Pietarissa on tarvittu kanavia vesiaiheiksi, Helsingissä ei.

Aikaisempi suunnittelu täällä kunnioitti luonnon antamia vesialueita, kuten Töölössä ja Lauttasaaressa. Mutta uusi rantojen täyttömania on viime vuosikymmenillä tehnyt pahaa jälkeä Helsingissä, muun muassa Ruoholahdessa ja Herttoniemessä. Kirjoittajat luettelevat monia muita rantoja ja kysyvät, viitaten tunnettuihin täyttösuunnitelmiin: “Ovatko (nykyiset) suunnittelijat koskaan edes käyneet Lauttasaaren luonnonrannoilla ja kallioilla tai Koivusaaressa, kun pystyvät edes kuvittelemaan tällaista maiseman pilaamista?” Tällä viitataan siis täyttöaikeisiin Helsingin ja Espoon rajalla. Arkkitehtien ammattikunnan häpeätila on syvä.

Niklas Herlin kirjoitti Uuden Suomen nettisivuilla ennen kuntavaaleja: “Eniten superjytkyä ja vihreiden mutatappiota toivovat ne tahot, jotka haluaisivat tehdä taloudellista voittoa Helsingin rakentamisella, erityisesti asuntorakentamisella. Rakentajat, rahoittajat, kiinteistövälittäjät.”

On helppo ymmärtää näiden tahojen toiveet. Mutta vihreiden ääniharava Osmo Soininvaara onkin tuhoavan rakentamisen puolella, kunhan vain siltaa kuljetaan säädyllisesti raitiovaunuin!

Lue myös