Krim, Itä-Ukraina, Syyria: Venäjä on siirtynyt toiseen todellisuuteen

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna vuonna 2014 Saksan liittokansleri Angela Merkel teki tärkeän havainnon. Hän soitti presidentti Vladimir Putinille tämän miehitettyä Ukrainalle kuuluneen Krimin niemimaan.

Puhuessaan heti perään presidentti Barack Obaman kanssa Merkel arvioi, että Putin on ehkä menettänyt yhteyden todellisuuteen ja on toisessa maailmassa (The New York Times, 2.3.2014).

 

Myöhempi kehitys osoittaa, että Merkelin pika-analyysi on osuva. Ei ehkä lääketieteellisessä mielessä, mutta ainakin poliittisena toimijana Putin on siirtynyt toiseen todellisuuteen kuin missä läntinen maailma elää ja mihin Venäjäkin lukuisilla sopimuksilla kiinnittyi kylmän sodan jälkeen.

Krimin miehityksen jälkeen alkoi Venäjän tukema sota Itä-Ukrainassa eikä näistä kummallekaan näy loppua.

Muitakin todisteita toiseen maailmaan siirtymisestä riittää. Esimerkiksi venäläisten suhtautuminen malesialaisen matkustajakoneen alasampumisen syiden selvittämiseen, oman osuuden kiistäminen ja vaihtuvat sepitykset tapahtumien kulusta.

Venäläisten osuus Syyrian sodassa ja erityisesti Aleppon sairaaloiden ja asukkaiden pommittaminen sekä nälkään näännyttäminen osoittavat, että nyt mennään jo todella kaukana järjen tuolla puolen.

 

Ulkopoliittisen instituutin elokuisessa raportissa Venäjän toimia ja sen vaikutuksia Suomen lähialueilla käytiin läpi realistisesti. Raportissa eriteltiin, mistä Venäjän omassa todellisuudessa on kyse ja mitä se tavoittelee lähialueillaan kuten Suomessa.

Venäjän tavoitteet eivät ole salatietoa: Suomen liikkumatilan rajoittaminen on tullut esiin Putinin ja ulkoministeri Lavrovin puheissa. Ilmatilaloukkaukset ja sotilastoiminnan lisääminen Itämeren alueella ovat tosiasioita.

Kaiken nähdyn jälkeen kohua Venäjä-raportista on vaikeaa ymmärtää. Realistiset ja karut analyysit hyväksyttiin, mutta johtopäätöksiä pidettiin pelotteluna.

Ulkopoliittinen instituutti raportin tekijänä leimattiin poliittiseksi, raportin tavoitteena nähtiin Suomen ajaminen Naton jäseneksi.

Keväällä valmistuneeseen Nato-selvitykseen ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon suhtauduttiin rauhallisemmin, vaikka myös niiden tilannekuva oli realistinen.

 

Kylmän sodan aikana idänsuhteissa kaksoispuhe oli valttia. Neuvostoliitosta puhuttiin toisin kuin siitä ajateltiin. Monen suomalaisen poliitikon kiintymys kaksoispuheeseen kesti Neuvostoliiton romahtamisen. Vaikka arvioita ja analyysejä Putinin Venäjän omasta, pelottavasta todellisuudesta ei kiistetä, rakkaus korulauseisiin pysyy.

Outokin puhe on vain puhetta, mutta jos suomalaiset itse korulauseillaan tähtäävät politiikan muuttamiseen, Suomen liikkumatilan vapaaehtoiseen kaventamiseen, on syytä huolestua.

 

Kirjoittaja Ville Pernaa on Suomen Kuvalehden päätoimittaja.