Koulujen lakkautus: Lapsen näkökulma on huomioitava

Koulujen lakkautuksista on taas käyty runsaasti keskustelua (muun muassa Suomenkuvalehti.fissä). On ymmärrettävää, että kouluverkkoa – kuten kaikkia julkisia palveluita – tulee ajoittain tarkistaa.

Päätöksissä tulisi kuitenkin ottaa huomioon myös lapsen näkökulma ja se, mitä jo koulun lopettamisen uhka saattaa merkitä lapselle. Mitä heikommassa asemassa olevasta lapsesta on kyse, sitä suurempi on kodin ulkopuolella olevan verkoston merkitys.

Koulu ei ole vain opetusta. Koulu sisältää myös lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä ihmissuhteita. Vuorovaikutus lapselle tärkeiden ihmisten kanssa muodostaa lapsen kehitysympäristön, jonka pysyvyys ja turvallisuus ovat tärkeitä tekijöitä lapsen psyykkisen kasvun turvaamisessa.

Oppimisen ilo, leikki ja onni eivät viihdy uhan alla vaan turvallisissa ihmissuhteissa, kiintymyksessä ja rajoissa.

Lasten psyykkistä turvallisuutta hyvinvointiyhteiskunnassamme uhataan nyt koulujen lakkautuksilla. Monet lapset joutuvat kestämään stressiä ja pelkoa merkittävien ihmissuhteiden katkeamisesta.

Kehitys edellyttää, että lapsi saa riittävän hyvää vuorovaikutusta, kokemuksen että hänen tarpeensa tulevat kuulluiksi. Tällöin lapsi ei joudu kokemaan liikaa kielteisiä tunteita, kuten hylätyksi tulemisen uhkaa.

Pitkäjänteiset kiintymyssuhteet ovat edellytys lapsen tasapainoiselle psyykkiselle kehitykselle. Lapsi tarvitsee myös muita tärkeitä aikuisia kuin vanhempansa.

Koulun henkilökunnan jaksaminen omassa työssään on edellytyksenä lasten psyykkisen hyvinvoinnin turvaamiselle.

Jatkuva uhka oman työn loppumisesta altistaa stressille, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa vallitsee epäsuhta ulkoisten haasteiden ja omien voimavarojen välillä. Pääosa elämän stressitekijöistä liittyy muutoksiin tai niiden uhkiin läheisissä ihmissuhteissa ja työssä.

Viime vuosina on hyvin yleisesti käytetty työuupumus-käsitettä kuvaamaan työelämään liitettyä pitkittynyttä stressiä ja sen työntekijässä aiheuttamaa uupumustilaa. Jos stressiä aiheutetaan lapsiamme päivittäin kohtaaville aikuisille, miten se voisi olla heijastumatta lasten psyykkiseen hyvinvointiin?

Useissa helsinkiläiskouluissa lapset, työntekijät ja vanhemmat ovat juuri toipuneet kaksi vuotta sitten heitä kohdanneesta lakkautusuhasta ja päässeet normaaliin rytmiin, nyt sama kierros lähtee jälleen käyntiin.

Lakkautuksia perustellaan taloudellisilla tekijöillä, mutta onko kukaan arvioinut psykologisia seurauksia? Lapsille aiheutuvat pitkäaikaisvaikutukset tulee ottaa huomioon päätöksissä. Jatkuvan tempoilun ei pitäisi olla mahdollista.

Lasten ja työntekijöiden hyvinvointi ovat keskeisiä haasteita yhteiskunnassamme nyt ja tulevaisuudessa.

Organisaation tehtävä on mahdollistaa hyvät työnteon edellytykset henkilöstölle. Epävarmuuden sekä epäoikeudenmukaisuuden kokemusten sijaan tulee luoda psykologista turvallisuutta ja jatkuvuutta, jotta työssä jaksaminen, siihen sitoutuminen ja motivaatio pysyvät yllä. Näin voimme odottaa kouluistamme hyvinvoivia lapsia ja hyviä oppimistuloksia.

Talouden ei tule olla ainoa arvo asioista päätettäessä. Päätöksien lasku tulee maksettavaksi välillisesti lasten pahoinvointina ja henkilöstön sairauspoissaoloina.

Maiju ja Pekka Tokola
Maiju Tokola on psykologi ja psykoterapeutti, Pekka Tokola psykologi ja organisaatiokonsultti. Kirjoittajat asuvat Helsingin Käpylässä.