Kongressi vastaan ministeri
Erikoissyyttäjä Robert Muellerin raportin julkaisusta tuli sotku, joka nosti pintaan Yhdysvaltojen poliittisen järjestelmän syvän kriisin.
Yhdysvalloissa on viimeiset kaksi vuotta seurattu harvinaista poliittista näytelmää.
Apulaisoikeusministeri Rod Rosenstein nimitti 17. toukokuuta 2017 erikoissyyttäjä Robert Muellerin johdolla tutkintalautakunnan selvittämään Venäjän sekaantumista vuoden 2016 presidentinvaaleihin.
Tutkinta sai alkunsa presidentti Donald Trumpin erotettua FBI:n johtajan James Comeyn tehtävästään. Presidentin väitettiin teollaan syyllistyneen oikeuden estämiseen.
Tutkintalautakunnan oli määrä selvittää Venäjän sekaantumista vaaliprosessiin sekä presidentti Trumpin tai hänen kampanjansa mahdollista osallisuutta siihen.
Tutkinnan seurauksena yhteensä 37 henkilöä tai tahoa saivat syytteet rikollisesta toiminnasta.
Näytelmä huipentui maaliskuun 22. päivänä, kun oikeusministeri William Barr ilmoitti vastaanottaneensa erikoissyyttäjä Muellerin tutkinnan loppuraportin. Barr oli hiljattain astunut tehtäväänsä kohujen saattelemana. Puoli vuotta aiemmin hän oli julkaissut muistion, jossa kyseenalaistettiin FBI:n erikoistutkijan muodollinen oikeus tutkia istuvaa presidenttiä.
Oikeusministerin ilmoitusta seurasi kiintoisa tapahtumien sarja.
Maaliskuun 24. päivänä Barr julkaisi kongressille osoitetun nelisivuisen tiivistelmän. Sen mukaan Muellerin tutkinnassa ei löytynyt todisteita, että Trumpin kampanja olisi ollut osallinen Venäjän sekaantumisessa presidentinvaaleihin. Kysymyksen oikeuden estämisestä Mueller jätti suuren yleisön ällistykseksi avoimeksi. Tiivistelmä herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Toimiko oikeusministeri oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti? Miksi raportti pimitettiin kongressilta ja suurelta yleisöltä? Miksi Mueller ei ottanut kantaa oikeuden estämiseen?
Tiivistelmä herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miksi raportti pimitettiin kongressilta ja suurelta yleisöltä?
Huhtikuun 18. päivänä oikeusministeriö julkisti salassa pidettäviin tietoihin vedoten leikatun version raportista. Sen valossa Barrin tiivistelmä näyttäytyi räikeän yksinkertaistavassa valossa. Alkuperäisessä 448-sivuisessa asiakirjassa Mueller esittää Venäjän sekaantuneen vuoden 2016 vaaleihin laajasti ja systemaattisesti. Raportissa kyseenalaistetaan Trumpin kampanjan toimintaa ilman syyteharkintaa, koska vallitsevan käsityksen mukaan istuvaa presidenttiä ei voi asettaa rikossyytteeseen virkakauden aikana.
Kongressin demokraatit vaativat erikoissyyttäjä Muellerin kuulemista pikimmiten. Republikaanien mukaan kyseessä on ajojahti. He vaativat tutkintaa Muellerin tutkinnasta.
Huhtikuun 30. päivänä The Wall Street Journal toi julkisuuteen Muellerin maaliskuussa Barrille kirjoittaman kirjeen sisällön. Mueller arvosteli oikeusministerin tiivistelmää raportista ja vaati tätä oikaisemaan aiheuttamansa julkisen hämmennyksen. Kongressin demokraattijäsenet saivat painoarvoa vaateilleen alkuperäisen raportin julkistamisesta liitteineen sekä oikeusministerin ja erikoistutkijan kuulemisesta.
Toukokuun 2. päivänä Barr saapui senaatin kuultavaksi. Barrin ylimalkaiset vastaukset kirvoittivat kongressissa raivokkaan kiistelyn. Valvoiko oikeusministeri kansakunnan vai presidentin henkilökohtaisia etuja? Päivää myöhemmin Barr uhmasi kongressin valtaa jättäytymällä pois edustajainhuoneen oikeusvaliokunnan kuulemistilaisuudesta. Puhemies Nancy Pelosi syytti oikeusministeriä jyrkin sanankääntein kongressille valehtelemisesta. Presidentin asianajaja Michael Cohen sai vastaavasta tapauksesta kolmen vuoden vankeusrangaistuksen.
Poliittisen järjestelmän kriisi on ilmeinen.
Yhdysvaltain perustuslaki nojaa itsesäätelymekanismiin, jossa valta jaetaan lainsäädäntövallan (kongressi), toimeenpanovallan (presidentti ja hallinto) ja tuomiovallan kesken. Jo pitkään kaksipuoluejärjestelmä on politisoinut kolmijaon toimielimet, ja järjestelmän itsesäätelymekanismit ovat lakanneet toimimasta. Viime aikoina se on näkynyt valtionhallinnon seisahduksina, taisteluna korkeimman oikeuden tuomarinimityksistä ja toistuvina pattitilanteina kongressissa.
Kongressin ja oikeusministerin välinen draama tiivistyy hetki hetkeltä. Yhdysvaltalaiset odottavat näytelmän loppukohtausta, jota ei ole vielä kirjoitettu. Voimme kuitenkin ounastella kriisin laajempia merkityksiä.
Ilmassa on virkasyytöksen tuntua.