Luotettavaa tietoa, kiitos!
Uutisotsikotkin voivat sanoillaan lisätä vihaa, vaikka se ei olisi ollut otsikon tekijöiden tavoite, kirjoittaa Reeta Haapala.
Pikaviestipalvelu X:ssä levisi helmikuussa video kiroilevasta kansanedustaja Fatim Diarrasta (vihr.) Pian aiheeseen tarttui myös perinteinen media:
Salakuvattu video leviää somessa – kansanedustaja kiroilee 12 kertaa reilussa puolessa minuutissa. (IS 10.2.)
Verkossa leviää video ankarasti kiroilevasta Fatim Diarrasta – Väittää median suosivan ”valkoisia”. (HS 10.2.)
Videopätkä oli kuvattu feministisessä kiroiluiltamassa. Niissä osallistuja voi nousta lavalle ja suoraan kertoa, mikä asia patriarkaatissa tai sukupuolijärjestelmässä ärsyttää. Kirosanat ovat osa puheenvuoroja. Iltamat ja niiden esitykset on tarkoitettu luottamukselliseksi.
Moni aiheesta tehty uutinen myytiin lukijalle ilman kontekstia. Otsikoista sai käsityksen, että Diarra olisi muuten vain purkanut ärsyyntymistään kiroillen. Jutuissa kauhisteltiin kansanedustajan puhetapaa, ja tapahtuman luonne selvisi vasta kun luki pidemmälle.
Kuten moni nuori, kulutan paljon mediaa. Luen uutisia ja lehtiä mutta käytän myös Instagramia ja erityisesti Tiktokia. Somekanavat eivät ole luotettavia tiedonlähteitä. Julkaisuja on mahdollista tehdä anonyymisti tai nimimerkillä, mikä madaltaa kynnystä kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa ja ruokkii vihapuhetta.
Tosin netissä sanotaan ja kirjoitetaan ihan mitä sattuu myös omalla naamalla. Alustoilla eletään sokeana omalle somekäyttäytymiselle, koska siihen saadaan tukea muilta yhteisön jäseniltä. Toiset näkökulmat ohitetaan tai niitä kohtaan hyökätään heti, ilman että oltaisiin esimerkiksi ensin luettu päivitykseen linkitetty juttu.
Monet nuoret pojat myös seuraavat Andrew Taten kaltaisia karismaattisia ”johtajahahmoja” ja omivat vahvasti erilaisia rasistisia, homofobisia ja naisvihamielisiä asenteita.
Mediassa kirjoitetaan paljon siitä, kuinka nuoret saavat huonoja vaikutteita sosiaalisesta mediasta. Se on totta, vaikka huonoja vaikutteita saavat kaikenikäiset ihmiset. Sen sijaan media itse tuntuu tekevän juttuja sosiaalisen median pohjalta ilman itsekritiikkiä.
Tiedotusvälineillä on valta sisältöihinsä, siihen mitä ne käsittelevät ja miten asiat tuodaan ilmi. On harmillista huomata, että tätä valtaa käytetään juttuihin, jotka vääristelevät totuutta, jotta saataisiin houkuttelevimmat otsikot ja enemmän lukijoita.
Uutisotsikotkin voivat sanoillaan lisätä vihaa, vaikka se ei olisi ollut otsikon tekijöiden tavoite. Sosiaalisesta mediasta poimittujen juttujen sijasta media voisi tarjota nuorille jotain, mitä me nuoret todella arvostamme: luotettavaa tietoa ja uutisia.