Kielisopimus vieraskielisen kanssa on kätevä tapa oppia: Voimmeko puhua vain sinun kieltäsi?
KOLUMNI: Vierasta kieltä pitää puhua, jos sitä haluaa oppia, kirjoittaa Lari Kotilainen.
Vieraitten kielten oppiminen on yhä hankalampaa. Tarkoitan tietenkin muita kieliä kuin englantia. Sitähän voi harjoitella kaikkialla maailmassa, eikä se edes taida olla enää kovin ”vieras” kieli.
Hankalammaksi on muuttunut muiden kielten opiskelu ja harjoittelu. Syynä on sama englanti. Sitä pirua kun puhutaan kaikkialla, minne perusturisti keksii mennä.
Maineensa veroinen kielitaidottoman painajainen ei ole enää edes Venäjä. Sielläkin päätyy asiakaspalvelijan kanssa useimmiten englanninkieliseen keskusteluun, ainakin jos liikkuu Pietarin ja Moskovan kaltaisissa suurkaupungeissa. Kahden käden sormet eivät riitä niiden kertojen laskemiseen, jolloin tarjoilija on vastannut hapuileviin venäjänkielisiin lauseisiini englanniksi.
Kaikenlaista voi toki kokeilla.
Tämähän ei olisi ongelma, ellei vieraan kielen osaaminen olisi niin houkutteleva taito. Moni haluaa ihan oikeasti oppia muitakin kieliä kuin englantia. Saksaa, ranskaa, ruotsia, viroa, venäjää, arabiaa, kiinaa, jopa suomea.
