Kauppakamareilla on edessä radikaali toimintatavan muutos

Profiilikuva
EK
Teksti
SK:n toimitus

Elinkeinoelämän edunvalvonnassa tapahtuu. Suomen Yrittäjiä lukuun ottamatta kaikki keskeiset etujärjestöt ovat saaneet uudet toimitusjohtajat. Samalla on alkanut keskustelu siitä, pitäisikö etujärjestöt fuusioida ”Ahvenanmaan malliin”, kuten Markku Hurmeranta kyseli (Raha, SK 28/2010).

Ennen kuin kiirehditään liittämään Elinkeinoelämän keskusliittoa osaksi Keskuskauppakamaria (tai päinvastoin), on syytä selkeyttää näiden kahden valtakunnallisen edunvalvontajärjestön rooleja sekä raottaa kauppakamariyhteisön uutta strategiaa, jonka tavoitteena on luoda uusi, dynaaminen kauppakamariliike.

Aloitetaan EK:n ja Keskuskauppakamarin eroista. Kaikki tietävät, että EK on työmarkkinajärjestö, mutta mikä on Keskuskauppakamari? Keskuskauppakamari on asiantuntijaelin, joka keskittyy itsesäätelyyn, yrityskulttuurin kehittämiseen ja vaativiin asiantuntijatehtäviin. Hyvän hallintatavan koodit, ansiomerkit, riitojen sovittelu ja liiketapalautakunta ovat kaikki Keskuskauppakamarin toimia. Yritysverotuksen ja sähköisen kaupan kysymykset ovat sen asiantuntemuksen ytimessä. Sillä on myös joukko lakisääteisiä tehtäviä: se muun muassa huolehtii suomalaisesta tilintarkastusjärjestelmästä.

Tärkein ero EK:n ja Kauppakamarijärjestön välillä liittyy toimintafilosofiaan. EK on keskitetty järjestö, joka toimii top-down-periaatteella: Helsingissä päätetyt asiat siirretään yritysten noudatettaviksi koko maahan. Kauppakamari toimii päinvastoin. Alueiden tärkeäksi kokemat asiat viedään tarvittaessa Keskuskauppakamariin, joka on Kauppakamarien yhteinen äänitorvi ja edustaja. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että EK on tuttu Helsingissä. Kauppakamari on tuttu koko maassa.

Alueellisuus on kauppakamarien suuri voima. Mikään suomalainen järjestö ei saa liikkeelle niin osaavia ja vaikutusvaltaisia ihmisiä kautta maan kuin kauppakamari. Sen kokouksissa kokoontuvat ihmiset, jotka osaamisensa ja asemansa kautta vaikuttavat oman alueensa kehitykseen. Ja tekevät sen antaumuksella.

EK ei pyri vaikuttamaan alueelliseen kehitykseen. Sen harvalukuiset alueelliset toimijat keskittyvät tiedon siirtämiseen Helsingistä maakuntiin. ”Ahvenanmaan malliin” päästäisiin siten, että EK:n alueelliset edustajat siirrettäisiin Kauppakamarien toimistoihin istumaan.

Kauppakamarien hallitukset voisivat toimia EK:n aluejohtokuntina. Muutos tiivistäisi yhteistyötä järjestöjen välillä ja säästäisi toimistokuluissa. Toiminnallisia päällekkäisyyksiä muutos ei poistaisi, koska niitä ei järjestöjen alueellisesta toiminnasta löydy.

Se byrokratiasta. Puhutaan vaihteeksi tulevaisuudesta! Kauppakamareilla on edessä radikaali toimintatavan muutos. Keskuskauppakamari ja 19 Kauppakamaria ovat kesän kynnyksellä hyväksyneet yhteisen strategian. Strategian aikaansaanti kesti yli 90 vuotta, mutta hyvää ei tunnetusti voi odottaa liian kauan.

Uusi toimintamalli tarkoittaa siirtymistä hiljaisesta edunvalvonnasta näkyvään kampanjointiin muutamilla painopistealueilla. Samalla koko edunvalvonnan ajatus käännetään päälaelleen: Kauppakamarit eivät ainoastaan vaadi. Ne kysyvät, mitä ne voivat tehdä koko Suomen hyväksi. Tuottavuustalkoot ja työurien pidentäminen ovat esimerkkejä asioista, joissa Kauppakamarin 17.000 jäsentä voivat saada paljon hyvää aikaan.

Toinen suuri muutos liittyy kansainvälisyyteen. Amerikkalaisilla on Am Cham, ympäri maailmaa toimiva amerikkalainen kauppakamari. Kohta meillä suomalaisilla on Finn Cham: ympäri maailmaa toimiva suomalainen kauppakamari.

Entä EK, Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto? Mikä on näiden suhde kauppakamariliikkeeseen? Se on läheinen, kaverillisesti kilvoitteleva sparraussuhde. Tällainen toimintamalli on dynaamisempi ja modernimpi kuin kaikkien järjestöjen kokoaminen suureksi suomalaiseksi Gosplaniksi. Keskuskomitea tuntuu toimivan hyvin Kiinassa, mutta ehkä meidän ei tule ottaa mallia sieltä.

Teksti

Hannu Penttilä

Keskuskauppakamarin puheenjohtaja.

Risto E.J. Penttilä

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja.