Arvot vastakkain

Viiankiaapa on laaja, valtaosin luonnontilassa oleva aapasuoalue Sodankylässä. Pääosa siitä on suojeltu jo vuonna 1988.

Suo kuuluu myös Natura 2000 -verkostoon. Alueelta on tavattu kymmeniä uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltuja kasvi- ja lintulajeja.

Viiankiaavan alla on Sakatin malmiesiintymä, joka on yksi Euroopan rikkaimmista kupari- ja nikkeliesiintymistä.

Malmin löytänyt monikansallinen kaivosyhtiö Anglo American haluaisi perustaa Sakattiin kaivoksen.

Natura-alueelle ei avolouhosta voi tehdä, joten kaivosyhtiö suunnittelee kaivosta kokonaan maan alle.

Malmi kuljetettaisiin maan pinnalle viiden kilometrin mittaista vinotunnelia pitkin. Tunnelin sisäänmenoaukko, rikastamo ja muut kaivoksen rakenteet jäisivät suojelualueen ulkopuolelle.

Suojelualueen kannalta riskinä on, että suon alle louhittava kaivos kuivattaa suon ja tuhoaa alueen­ ekosysteemin.

Hiljattain valmistuneen Natura-selvityksen mukaan riskiä yritetään pienentää jättämällä hankalimmassa paikassa oleva osa louhimatta ja tiivistämällä kalliota niin, että pohjavesi ei pääse suoalueella laskemaan.

Sakatti on hyvä esimerkki ristiriidoista, joita erilaisten tavoitteiden välillä usein on.

Yhtäältä kaivos voisi tuoda muuttotappioalueelle työpaikkoja ja tuottaa vihreän siirtymän tarvitsemia mineraaleja. Toisaalta kaivoksen perustaminen voi vaarantaa alueen luontoarvoja.

Punninta näiden välillä vaatii, että sekä taloudellisia arvoja että luontoarvoja pystytään mittaamaan.

En osaa itse arvioida, miten Viiankiaavalla kasvavan kiiltosirppisammaleen tai kaitakämmekän elinympäristöä pitäisi arvottaa tai mikä hinta pitäisi laskea suolla viihtyvän ampuhaukan elinmahdollisuuksille.

Sen sijaan kaivosten vaikutukseen kaivospaikkakuntien talouteen yritin perehtyä Outokummussa pitämääni esitelmää varten. Outokumpu on tosin erikoistapaus, jossa koko kaupunki on syntynyt kaivoksen ympärille, eikä ilman kaivosta olisi kaupunkiakaan.

Isojen investointien alueellisia vaikutuksia arvioidaan usein niin sanottujen panos-tuotosmallien avulla.

Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että kaivosyhtiön tuottamaan arvonlisäykseen lisätään niiden yritysten tuotannon arvo, jotka tuottavat palveluja kaivokselle. Nämä välilliset vaikutukset ulottuvat myös muille toimialoille ja alueen ulkopuolelle – joskus pitkänkin panos-tuotosketjun kautta.

Panos-tuotosmallit olivat taloustieteessä muodissa 1970-luvulla. Sittemmin tieteellinen harrastus on hiipunut.

Yksi tällaisten kysyntälähtöisten laskelmien ongelma on tarjontarajoitteiden puuttuminen. Arvioitu työllisyysvaikutus voi hyvinkin olla suurempi kuin saatavilla olevan työvoiman määrä.

Myös vaihtoehdot on huonosti määritelty. Jos kaivosta ei tulisi, tekisivät kaivoksen työntekijät jotain muuta – mahdollisesti jossain muualla. Samaten pääomaresurssit voidaan käyttää muuhunkin tarkoitukseen. Kaivoksen tuottamaksi taloudelliseksi hyödyksi pitäisikin laskea vain lisäys näihin toiseksi parhaisiin vaihtoehtoihin verrattuna.

Jotta investoinnin vaikutusta alueen talouteen voidaan mitata, pitää pystyä arvioimaan, mitä tapahtuisi ilman investointia.

Taloustieteessä tätä tehdään nykyään tavallisimmin muodostamalla verrokkiryhmä mahdollisimman samanlaisista alueista, joihin investointia ei ole tehty. Kaivoksen vaikutuksia voidaan arvioida vertaamalla kaivospaikkakuntien kehitystä kaivoksen perustamisen jälkeen näihin verrokkikuntiin.

Pohjoismaissa avattiin vuosina 1995–2012 yhteensä 22 kaivosta.

Muutaman vuoden takaisen tanskalaistutkimuksen mukaan kaivoksen avaaminen kasvatti kaivospaikkakunnan työllisyyttä keskimäärin noin 300 hengellä.

Kunnan asukasluku kasvoi suunnilleen saman verran eli työntekijät tulivat pääosin kunnan ulkopuolelta. Työttömien määrä ei juuri muuttunut.

Kaivoksen sulkeminen taas vähensi työllisyyttä suun­­nilleen yhtä paljon kuin avaaminen sitä kasvatti.

Sakatissa riittäisi nykyarvion mukaan louhittavaa 20 vuodeksi. Muutokset luonnossa voivat kestää paljon pidempään.

Ideaalitilanteessa kaivos saa perustamisluvan, jos sen tuottama taloudellinen hyöty on suurempi kuin riski luontoarvojen menettämisestä.

Päätöksen pohjaksi pitäisi nämä arvot saada kunnolla mitattua.