Kielen musiikkia
Kääntäjän olisi kyettävä sisäistämään paitsi kielen semanttiset merkitykset myös sen musikaaliset elementit, Juhani Lindholm kirjoittaa kolumnissaan.
3
MIN
Kolumni on julkaistu alun perin Parnasso-lehden numerossa 2/2025.
Kääntämisen käytännössä yksi tärkeistä lähteistä on kielihistoria, joka tarjoaa tiedon siitä, miksi ja miten sanat ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin ovat. Jos tiedetään, millaisten assosiaatiokenttien kautta on päädytty käyttämään juuri tiettyä ilmaisua, ymmärretään samalla paremmin millä tavoin kyseinen ilmaisu ”soi” lähtökieltä puhuvan ihmisen mielessä.
Ollaan jo pitemmälläkin, sillä useimmat kirjallisuuden lukijat eivät tunne oman kielensä historiaa kovin hyvin eivätkä ainakaan tietoisesti ”kuule”, mitkä oheis- ja taustamerkitykset minkin ilmauksen pohjalla vaikuttavat (kuin sointiväriä antavat ei-välttämättömät nuotit ja heleet sävellajissa). Tekstiä voidaan näin lähestyä ikään kuin takaapäin, juuristoa – ellei peräti rihmastoa – myöten.
