Mitä Suomelle kuuluu?

Varovaisuus on sana, joka kuvaa suomalaisten tämänhetkistä mielenmaisemaa. Jos aiem­min ei tiennyt, mitä naapuri idässä tekee, nyt ei oikein tiedä ystävistä lännessäkään.

Kukkaron kanssa täytyy olla tarkkana, kun yhtenä viikkona kallistuu sähkö, toisena öljy ja kolmantena nousevat korot. Pitääkö pian kananmuniakin ruveta hamstraamaan, jotta selviää pääsiäisestä?

Vähän jokainen rahoista vastuussa oleva on oppinut viime finanssikriisistä lähtien, että parhaiten varmistaa tulevaisuutensa, kun on ensimmäisenä etsimässä säästökohteita. Ei ainakaan tee virheitä.

Ja tällainen maa on sitten kyselyjen perusteella maail­man onnellisin. Tarkkaan ottaen suomalaiset nappasivat tittelin vastaamalla myönteisesti kysymykseen, kuinka tyytyväisiä he ovat omaan elämäänsä. Odotukset ja todellisuus ovat tasapainossa.

Tämänhetkinen Suomen omakuva poikkeaa viime vuosisadan ajan kerrotusta tarinasta, jossa rakennetaan omat talot, koulutetaan lapset ja lähdetään vaatimattomista oloista ja noustaan maailman kehittyneimpien yhteiskuntien joukkoon.

Se ei ole tarina varovaisuudesta vaan myönteisestä muutoksesta ja toki ajoittain myös vaarojen torjumisesta.

Minkä pitäisi meillä muuttua, jotta Suomi pääsisi jälleen samanlaiseen vauhtiin?

Tuoreessa Sitran Kasvuatlaksessa pohditaan Suomen tilaa taloudellisen kasvun edellytysten kannalta, mutta tarkastelu on perinteistä laajempi. Mukana ovat myös henkiset ja sosiaaliset tekijät ja luonto.

Julkisessa keskustelussa kasvua katsotaan usein lapion­ näkökulmasta. Se pitää iskeä maahan, jotta voidaan rakentaa talo, tie, rata tai datakeskus.

Silloin unohtuu, mikä nykyaikaisessa yhteiskunnassa on keskeistä: ihminen. Kasvun tärkein moottori on inhimillinen pääoma. Kun panostaa ihmisten koulutukseen, terveyteen ja taitoihin, sysää samalla koko yhteiskuntaa eteenpäin.

Siksi velkalukujen rinnalla pitäisi kantaa huolta siitä, että koulutustasossa ja osaamisessa nuoret ikäluokat eivät menesty riittävän hyvin muihin maihin verrattuna.

Muotouskovaisuus taas näkyy siinä, kun osaamista mitataan suoritetuilla tutkinnoilla. Kyvyt viestiä, rakentaa yhteistyötä ja tehdä päätöksiä kuuluvat arvokkaisiin korkeamman tason taitoihin.

Tulevaisuus on juuri nyt vahvan sumun peitossa, mutta inhimillisen pääoman kasvattamisesta voisi tulla Suomelle yhteinen tavoite, joka kestää myös huonojen aikojen yli.

Työhön tarvitaan toki myös rahaa, mutta olennaista on asenne. Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä ovat ihmiset.

Inhimillisen pääoman kasvattamiseen voi jokainen osallistua myös itse, eikä vastuuta tarvitse aina ulkoistaa muille.

Kun ymmärretään investoida ihmiseen, varovaisuuden sijaan voimme palata Suomen henkiseen kasvutarinaan, joka alkoi jo 1800-luvulla.

Sellainen yhteiskunta kuulostaa vähemmän ahdistavalta kuin pakkoon perustuva uudistuminen. Silloin myös Suomelle voi jatkossa kuulua parempaa.