Vieraiden ihanteiden paluu
Ideologioiden merkitys ei kadonnut, vaan niistä tuli näkyvä osa suurvaltakilpailua. Myös läntistä arvopohjaa on syytä vahvistaa ja tarpeen tullen puolustaa.
Tein aikaa sitten päätöksen, etten enää mainitsisi amerikkalaisen tutkijan Francis Fukuyaman nimeä. Kun hänen kylmän sodan päätyttyä esittämänsä ennuste liberaalin demokratian voittokulusta ei toteutunutkaan, on sitä käytetty kyllästymiseen asti varoittavana esimerkkinä lännen voitonhuumaisesta harhakuvitelmasta.
Ennusteen virheellisyys alkoi olla selvää jo parikymmentä vuotta sitten, ja Fukuyaman muu ansiokas tuotanto on jäänyt liiaksi 1990-luvun alun ylioptimismin varjoon.
Kiusaus Fukuyaman hyödyntämiseen ei silti hellitä, sillä yksi hänen teoriansa ulottuvuus oli oletus ideologisen kilpailun hiipumisesta. Sekään ei toteutunut.
Putinin hyökkäyssota Ukrainaan näyttää perustuvan nimenomaan kansallismieliseen ja imperialistiseen ideologiaan. Ideologia otti Venäjän politiikasta niskalenkkiä ensin hitaammin, sitten hyppäyksittäin. Vaikka merkkejä nähtiin pitkän aikaa, oli monen vaikea uskoa suurvallan keskellä modernia maailmaa palaavan riskejä kaihtamatta 1800-luvun oppeihin. Niin kuitenkin kävi.
