Hyvätuloiset hyötyvät, naiset kärsivät - ansioturvan leikkuri on epäreilu

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Sosiaaliturvan vähimmäisetuuksien taso on kohtuuttoman heikko. Julkisuudessa on käyty paljon polemiikkia perus- ja ansioturvan välisestä kytköksestä, jonka on väitetty muodostuvan taloudelliseksi esteeksi työttömien perusturvan parantamiselle. Todellinen poliittinen valinta on kuitenkin siinä, miten pidättyväisiä ollaan pienituloisten sosiaalietuuksien parantamisessa ja anteliaita hyvätuloisia suosivissa veronalennuksissa. Perusturvan tasokorotuksen kustannukset ovat vain pieni murto-osa hallituskauden aikana toteutettujen veronalennusten määrästä.

Perusturva rahoitetaan verovaroista. Sitä saavat nykyisin kaikki työttömät saman verran riippumatta siitä, kuuluvatko he kassaan vai eivät. Perusturvan päälle maksettava ansio-osa rahoitetaan yksinomaan työnantajien ja työntekijöiden maksuilla. Ansio-osa on pienituloisilla 45 prosenttia päiväpalkan ja peruspäivärahan erotuksesta. Palkan noustessa leikkuri kasvaa niin, että sovitun taitekohdan jälkeen vain 20 prosenttia päiväpalkan ja peruspäivärahan erotuksesta kasvattaa ansio-osaa.

Ansioturvan taso ja rahoitus ovat siis kytköksissä perusturvaan. Niin pitää ollakin, jotta julkinen valta kohtelisi kaikkia työttömiä yhdenvertaisesti. Työttömyyskassasta vapaaehtoisen lisävakuutuksen hankkineita työttömiä ei pidä rangaista sillä, että heille kustannettaisiin verovaroista alempi etuus kuin muille työttömille. Jos kytkös purettaisiin, kassaan kuuluvat eivät enää saisi verovaroista saman verran perusturvaa kuin kassaan kuulumattomat.

Perus- ja ansioturvan välillä on kuitenkin myös toinen kytkös, joka ei ole oikeudenmukainen. Ansiopäivärahan laskennassa käytetty ansiotason taite on sidottu peruspäivärahan määrään.

Nykyisin tämä taite on 105 kertaa peruspäivärahan määrä eli 2 691 euron kuukausituloissa lähellä keskipalkkatasoa. Tässä kohtaa on siis leikkuri.

Peruspäivärahan nosto siirtää tätä ansiopäivärahan leikkuria niin, että keski- ja hyvätuloisten päivärahat nousevat merkittävästi. Peruspäivärahan noustessa yhdellä eurolla ansiopäiväraha nousee ennen taitekohtaa pienipalkkaisilla noin 55 senttiä, mutta parempipalkkaisilla lähes kaksi euroa. Tällainen tulema ei ole moraalisesti perusteltu. Lisäksi se, että perusturvan tason parantaminen nostaa taitekohtaa, kasvattaa myös työmarkkinaosapuolten rahoittaman ansioturvan kustannuksia. Sen seurauksena etuuksien ja rahoituksen suhde muuttuu palkansaajien kesken pienipalkkaisten – ja samalla naisten – kannalta epäedulliseen suuntaan.

Ansioturvan taso on Suomessa kaiken kaikkiaan matala. Taitekohdan ylittävä palkanosa kerryttää ansioturvaa varsin niukasti. Taitekohdalla on siksi tärkeä vaikutus siihen, missä määrin työttömyysturva korvaa ansionmenetyksiä. Sosiaalitupossa taitekohtaan vaikuttava kerroin nostettiin 90:stä 105:een. Taitekohdan nostaminen lähemmäksi keskipalkkatasoa oli sinänsä perusteltua. Jatkossa taitekohta tulisi kuitenkin sitoa sovitulla tavalla ansiotason nousuun ja purkaa taitekohdan kytkös peruspäivärahan määrään. Muutoin peruspäivärahan nosto esimerkiksi 100 eurolla nostaisi taitekohtaa automaattisesti liki 500 eurolla. Työttömyysturvassa vain yksi kytkös on tarpeen.

Työttömyysturva kohtelee naisia ja miehiä eri tavoin myös siksi, että naiset ja miehet työskentelevät pitkälti eri aloilla ja ammateissa. Myös palkkaerot ovat suuret. Lomautettujen työttömyysturva, sovitellun työttömyyspäivärahan edellytykset, työssäoloehdon laskenta ja työmarkkinatuen tarveharkinta kaipaavat kipeästi sukupuolivaikutusten tunnistamista ja epäkohtien korjaamista.