Onko demokratialla tulevaisuutta?

Länsimainen demokratia pohjautuu muun muassa antiikin ajan roomalaisen oikeuden yksilönvapauteen, joka syntyi uskosta hallitsijan ja Jumalan rationaalisuuteen.

Euroopassa demokratia vahvistui merkittävästi ensimmäisen maailmansodan jälkeen kuningaskuntien muututtua edustuksellisiksi monarkioiksi. Näistä maista tuli yhdessä vuonna 1776 itsenäistyneen Yhdysvaltojen kanssa demokratian vahvoja linnakkeita.

Puhdasoppisissa islamilaisissa valtioissa laki ja oikeus ovat uskonnollisten henkilöiden määräysvallassa eikä kansalla ole oikeutta arvostella valtaa julkisesti.

Autoritaarisesti johdetut Kiina ja Venäjä ovat lisänneet sotilaallista ja taloudellista mahtiaan sekä lännessä että kehittyvissä maissa. Eurooppa on joutunut omalla toiminnallaan paarialuokkaan samalla, kun Yhdysvallat on poliittisesti kahtia jakautuneena arvaamaton.

Eurooppalaisten heikkouteen on useita syitä.

EU:n valuviat ja byrokratia estävät tehokkaan hallinnon ja rajoittavat maailmanluokan yritysten syntyä. Samalla vähemmän koulutusta edellyttävät työpaikat on ulkoistettu kehittyviin maihin, eikä poliitikoilla ole ratkaisua miljoonien työpaikkojen pysyvän häviämisen kompensointiin.

Monet kansanedustajat myötäilevät äänekkäiden ja usein Venäjän hybridivaikuttamisen piiriin kuuluvien suhteellisuustajunsa menettäneiden pienten ryhmien tahtoa. Kansan enemmistön mielipiteen ohittaminen on synnyttänyt demokratiaa uhkaavia ääriliikkeitä lähes kaikissa Euroopan maissa.

Eurooppalaisen arvomaailman kannalta ongelma on hallitsematon kansainvaellus Lähi-idästä ja Afrikasta. Euroopan väestöstä noin 30 miljoonaa on arvioiden mukaan muslimeja, ja heidän osuutensa kasvaa nuoremman väestörakenteen ja korkeamman syntyvyyden vuoksi.

Kun muslimeja on Euroopassa tulevaisuudessa yhä enemmän, miten käy demokratian, naisten tasa-arvon ja eurooppalaisen kulttuurin? Kehityksestä ei voi keskustella ilman rasistiksi leimautumista. Media ja äänekäs vähemmistö ampuvat usein monet mielipiteet äärioikeistolaisina alas.

Merkittävä uhka on myös Venäjän systemaattinen ja pitkäjänteinen aggressio ”turmeltuneita länsivaltoja” vastaan. KGB:n länteen loikannut korkea-arvoinen upseeri Oleg Gordijevski (1938–2025) paljasti Venäjän tukevan kaikkia tunteisiin vetoavia ja Euroopan hajoamista edistäviä liikkeitä.

On myös selvää, että Ukrainan sota on suuremman valloitustavoitteen ensimmäinen askel ennen toisen maailmansodan jälkeisen neuvostoimperiumin takaisinvaltausta ja lopulta Moskovan hallitsemaa euraasialaista suurvaltaa.

Taloudellisesti heikentyvänä ja sotilaallisesti varautumattomana Eurooppa on yksin kykenemätön puolustautumaan vahvistuvaa Venäjän ja Kiinan liittoutumaa vastaan.

Vapaa riippumaton media on demokratian tärkein tukipilari. Faktapohjainen journalismi näyttää hävinneen jopa BBC:n keskuudessa, kun sen todettiin leikanneen ohjelmassaan Trumpin puhetta harhaanjohtavalla tavalla. Mediassa ei näytä löytyvän ymmärrystä perinteisen eurooppalaisen kulttuurin säilyttämiselle.

Mikäli Yhdysvalloissa jatkuu nykyinen meno ja ellemme pysty puolustamaan eurooppalaista kulttuuria ja arvomaailmaa, saatetaan vuosisadan lopulla todeta, että demokratia oli vain lyhyt epäonnistunut kokeilu, kuten saksalainen filosofi Oswald Spengler (1880–1936) teoksessaan Länsimainen perikato: Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja ennusti jo yli sata vuotta sitten.

Kirjoittaja on diplomi-insinööri, joka on toiminut yritysten johdossa sekä muun muassa Teknologiateollisuus ry:n ja Elinkeinoelämän Keskusliitto ry:n hallituksissa.

Oikaisu
Kirjoitusta on muokattu 15.7.2026 klo 10.04. Korjattu kohta, jossa kirjoitettiin hallitsijan vallasta virheellisesti yleistäen ”islaminuskoisissa maissa”. Kirjoittajan tarkoitus oli viitata autoritaarisiin islamilaisiin valtioihin, joissa islamilla on perustuslaissa ja/tai lainsäädännössä erityisasema. Lisäksi kirjoituksessa on tarkennettu demokratian vahvistumista Euroopassa ja Yhdysvalloissa.