Nyrkit pystyssä politiikassa

Miten käy, kun huono käytös ei enää olekaan epäasiallista öykkäröintiä ja häiriköintiä vaan keino osoittaa vahvaa johtajuutta?

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Hanna Wass
Kuvitus
Outi Kainiemi
Kirjoittaja on yleisen valtio-opin apulaisprofessori Helsingin yliopistossa.
3 MIN

Vierailin kesällä Memphisissä Lorraine-nimisessä motel­lissa, jonka parvekkeelle ihmisoi­keus­aktivisti Martin Luther King jr. ammuttiin huhtikuussa 1968.

Muutama tunti vierailuni jälkeen tuli tieto republikaanien presidenttivaaliehdokkaan Donald Trumpin salamurhayrityksestä.

Ennen kuin Trumpia lähdettiin kiidättämään sairaalaan, hän kohotti nyrkkinsä ilmaan ja toisti kampanjansa kärkiviestin: ”Taistele, taistele, taistele.”

Reaktio oli räikeä vastakohta väkivallatonta vastarintaa ajaneeseen Kingiin, mutta luontainen Trumpille. Trumpin uhossa voi nähdä piirteitä säilyttävästä nostalgiasta: kaipuusta aikaan, jolloin vahvat miehet kamppailivat periksi antamatta rakentamansa järjestelmän puolesta.

Suutaan soittava maskuliininen heimojohtaja puolustaa omiaan ja nujertaa vastustajansa säälimättä.