Demokratia on talouskasvun kaveri
Kun talous taantuu, alkaa helposti näyttää siltä, että edustuksellinen demokratia torppaa kasvua. Todellisuudessa käy päinvastoin.
3
MIN
Suomen julkisen talouden näkymät eivät ole hääppöiset.
Työttömien työnhakijoiden määrä on nousussa, ja työllisten osuus laskee ikääntyvässä väestössä. Verrokkimaissa tehdään tuottavampaa työtä, kun meillä on jämähdetty paikoilleen.
Ulkomaisia investointeja houkutellaan hiipuvasti, ja visiomme innovaatioiden kärkimaaksi on utuinen.
Verokertymä kutistuu, ja sopeutustoimet nakertavat kansalaisten ostovoimaa – samalla kun talouden alijäämä kiihdyttää velkaantumista.
Koko Eurooppa kaipaa vetreytystä, sanoo Euroopan keskuspankin entinen johtaja Mario Draghi raportissaan, joka ilmestyi syyskuussa.
Kilpailukyky ja investoinnit jäävät jälkeen Yhdysvalloista ja Kiinasta, mikä korostaa tarvetta EU:n yhteisille hankkeille. Yhteisvelka ja -hankinnat sekä pääomamarkkinaunioni ovat kuitenkin sellaisia kasvun vetureita, joihin tarvitaan jäsenmaiden poliittista tahtoa.
Kun toimintaympäristö taantuu, alkaa helposti näyttää siltä, että edustuksellinen demokratia on talouskasvun torppaaja.
Poliitikot ajautuvat etsimään pikavoittoja ja tekemään talouden näkökulmasta lyhytnäköisiä ratkaisuja, koska tavoittelevat uudelleenvalintaa ja ovat siten riippuvaisia äänestäjien suosiosta. Niin ikään he ovat alttiita ammattiliittojen, edunvalvontaorganisaatioiden ja eri yhteiskuntaryhmien vaikuttamispyrkimyksille, mikä taas tuottaa usein politiikkaa, joka kaventaa yritysten voittoja ja kasvunäkymiä.
