Uhman voima

Oletko joskus huomannut vastaavaa: kun jotakin periaatetta rikotaan tai kyseenalaistetaan, seurauksena voikin olla sen vahvistuminen?

Näin väittää saksalainen normitutkija Antje Wiener kuuluisassa mutta suomentamattomassa teoksessaan ”Haastamisen teoria” (englanniksi A Theory of Contestation, 2014).

Eurooppalaisille tärkeitä sääntöjä ja periaatteita haastetaan nyt monesta suunnasta. Hyökkäyksen kohteena on niin demokratia kuin kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä.

Wienerin teorian valossa käsillä ei kuitenkaan välttämättä ole Euroopalle tärkeiden periaatteiden tuho, vaan alkamaisillaan voisi myös olla niiden renessanssi.

Oikeusvaltioperiaate tarjoaa hyvän esimerkin haastamisen nurinkurisesta vaikutuksesta.

Reilu vuosikymmen sitten käsite oli monelle eurooppalaiselle tuntematon. Puolan ja Unkarin demokraattisen takapakin jälkeen oikeusvaltioperiaatteen suojelemisesta on kuitenkin tullut keskeinen teema eurooppalaisessa politiikassa.

Oikeusvaltioiden suojelemiseksi on kehitetty kansallisia ja kansainvälisiä mekanismeja ympäri Eurooppaa.

Toisen esimerkin tarjoaa Euroopan unionin laajentuminen. Useat unioniin pyrkivät maat uhmaavat EU:n perusperiaatteita ja vitkuttelevat sen sääntöjen omaksumisessa. Unioni ei silti ole luopunut periaatteistaan.

Päinvastoin jäsenyyden ehtoja on tiukennettu, ja komissio ja nykyiset jäsenvaltiot syynäävät hakijamaiden edistystä sääntöjen noudattamisessa.

Tässä prosessissa EU tulee kerta toisensa jälkeen vahvistaneeksi, mitkä periaatteet oikeastaan ovat eurooppalaisen järjestyksen ytimessä: demokratian ja oikeusvaltion lisäksi niihin kuuluvat esimerkiksi sisämarkkinoiden kilpailun ja vapaan liikkuvuuden periaatteet.

Venäjän haaste eurooppalaisille periaatteille on oma lukunsa, johon Ukraina tarjoaa osuvan esimerkin.

Venäjän sota liittyy pyrkimykseen kontrolloida niitä periaatteita, joilla Ukrainaa johdetaan. Niin ikään Venäjä pyrkii muuttamaan kansainvälistä järjestystä laajemmin Euroopassa ja estämään Euroopan ytimessä olevien periaatteiden – kuten demokratian – leviämisen lähialueilleen.

Vaikutus on jälleen ollut päinvastainen.

Kiovan kansainvälisen sosiologiainstituutin (KIIS) mukaan vielä vuonna 2013 useampi ukrainalainen kannatti tulliunionia Venäjän kanssa kuin EU-jäsenyyttä. Kun Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš jätti solmimatta lähentymissopimuksen EU:n kanssa ja Venäjä valtasi Krimin niemimaan, kansalaisten mielipide kääntyi EU:n kannalle.

Täysmittaisen sodan aikana ukrainalaisista on tullut entistä ehdottomampia EU:n kannattajia, eikä ole harvinaista kuulla ukrainalaisten toteavan, että sotaa käydään demokratian vuoksi.

Venäjän pyrkimys torjua eurooppalaisten periaat­teiden juurtumista on vain vauhdittanut niiden suosiota.

Sota ei ole johtanut myöskään sääntöpohjaisen järjestyksen päättymiseen Euroopassa. Venäjä käy Ukrainassa laitonta hyökkäyssotaa, mutta Ukraina käyttää laillista oikeutta itsepuolustukseen ja Eurooppa tukee sitä kansainvälisten sääntöjen puitteissa.

Moni katsoo juuri Ukrainan puolustavan sääntöpohjaista järjestystä Euroopassa.

Tuorein haaste Euroopalle tärkeille periaatteille tulee Yhdysvalloista. Presidentti Donald Trumpin hallinto viittaa kintaalla valtioiden välisiä suhteita koskeville säännöille.

Yhdysvaltojen sotilasoperaatiot ja niillä uhkailu ovat saaneet monet toteamaan, että sääntöpohjainen maail­manjärjestys on mennyttä – onhan maailmanpoliisi itse hylännyt ne.

Haastamisen teorian valossa tilanne on monimutkaisempi: haastamisen seurauksena kansainvälinen järjestys voikin kehittyä ja vahvistua.

Wiener on palannut pohtimaan asiaa uudessa kirjassaan. Hän ei ole varma, mihin nykypäivän poikkeuk­sellinen kansainvälisen järjestyksen haastaminen johtaa: onko seurauksena epäjärjestys vai parempi järjestys.

Avainasemassa on, antavatko muut maat tukensa sääntöpohjaisen järjestyksen purkamiselle vai etsivätkö ne uusia keinoja ja kumppaneita arvostamiensa periaatteiden puolustamiseksi ja kehittämiseksi.

Yksi asia on kuitenkin selvää: on vaikea kuvitella toista valtioiden välistä järjestystä, joka olisi yhtä edullinen Euroopan valtioille.