EU:n yhteisvelasta

2 MIN

Eduskunnan suuri valiokunta on hyväksynyt 150 miljardin euron lisärahoitusvälineen puolustustarkoitukseen, jonka EU:n komissio omissa nimissään lainaisi markkinoilta ja lainaisi sitä edelleen jäsenmailleen. Laskelmien mukaan Suomen maksimivastuut olisivat 2,4 miljardia euroa. Tämä määräytyy maiden bkt-osuuden mukaan ja laukeaisi, mikäli jokin maa ei maksaisi vastuitaan takaisin. Ajatus on aiheuttanut syystäkin polemiikkia. Pelkona on, että jotkin maat, jotka toteuttavat höllempää finanssipolitiikka, voisivat ratsastaa tämän instrumentin avulla.

Tällä hetkellä EU:n liikkeellä olevat 10-vuotiset lainat ovat noin 60 bps (korkopistettä, 0,6 prosenttiyksikköä) korkeammalla kuin Saksan, ja hiukkasen Suomea korkeammalla. Italian lainat ovat sitä vastoin noin 40 bps korkeammalla kuin EU:n lainat.

Tarjonnan kasvaessa hinta halpenee ja korkoero eli preemio kasvanee Saksaan nähden. Sijoittajat haluavat tietenkin enemmän tuottoa, mutta mikä olisi oikea hinta ­uusemissiossa? Itse jälkimarkkinoilla tuskin esiintyy turbulenssia, sillä EU-lainat päätyvät lähes kaikki ins­titutionaalisten sijoittajien osta ja pidä -salkkuihin. Korkeamman korkotason maat voisivat yrittää hyötyä EU:n takaamalla velalla. Vaikka vakuutetaan, ettei näin tule käymään, käytäntö on valitettavasti osoittanut toista.

Itse instrumentti on geopoliittisten tekijöiden takia välttämätön, mutta tärkeätä olisi, ettei markkinoilla ja maiden finanssipolitiikassa syntyisi epäsymmetriaa tai arbitragen­ kaltaisia mahdollisuuksia hyödyntää instrumenttia. 

VTM Markku Alanne on yrittäjä Kirkkonummelta.