Ei mikään pullantuoksuinen arvojohtaja – Mauno Koivisto teki kovaa politiikkaa

PÄÄKIRJOITUS: Koivisto oli mediapoliitikko ja ajoituksen mestari.

Profiilikuva
pääkirjoitus
Teksti
Ville Pernaa
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden päätoimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

”Pääministeri hieroskeli leukaansa. Sormissa tuntui neljännen päivän sänki”, aloitti toimittaja Juha Tanttu juttunsa pääsiäisen 1970 Suomen Kuvalehdessä ja jatkoi: ”Aamulla hän oli hiihtänyt viitisentoista kilometriä Porkkalan jylhiä rantakallioita, saunonut ja juonut muutaman oluen. Hän näytti raukealta ja tyytyväiseltä.”

Pääministeri oli tietenkin Mauno Koivisto ja tämä SK:n pääsiäisjuttu oli vain yksi sadoista jutuista, joilla suomalainen media rakensi Koivisto-ilmiötä 1970-luvulla.

Se oli helppoa, sillä Koiviston elämänvaiheista ei aineksia puutu. Lopullisen silauksen antoivat Koiviston karisma ja sanankäyttö. Hän oli täysiverinen mediapoliitikko ennen kuin sanaa oli edes keksitty.

Koivisto lopetti Kekkosen valtakauden kieltäytymällä eroamasta.

Homman yksi juju oli luoda vaikutelma siitä, että Koivisto ei pyrkisi mihinkään ja saattoi siksi puhua vapaasti. Tosiasiassa hän vain odotti iskun paikkaa kärsivällisesti. Lopullinen isku tapahtui televisiossa, siellä hän oli omimmillaan.