Kannattaa katsoa kuplan yli

Datakeskuksista käydyssä väittelyssä molemmilla puolilla on hyvät perustelut.

Epäilijöiden mielestä Suomelle on varattu raaka-aineita tuottavan siirtomaan osa. Täältä löytyy edullista sähköä ja runsaasti tonttimaata viileässä ilmastossa. Lasku lankeaa lopulta kotitalouksille, kun sähkön keskihinta nousee.

On kuin digijätti Google näkisi erityistä vaivaa mielikuvan vahvistamiseksi rymistellessään pitkin Suomea.

Toiselta puolelta perusteluksi nostetaan Suomeen vihdoinkin kohdistuvien investointien suuruus ja siirtyminen seuraavaan teolliseen vaiheeseen.

Datakeskusten kuluttamat ja niitä varten tuotetut megawatit sekä investointien miljardit kuulostavat suurilta luvuilta, mutta eivät näytä koko kuvaa.

Olennaisempaa on miettiä talouden rakennemuutosta. Jos seuraava suuri murros on yhteiskunnan sähköistyminen, datan hallinta ja 2030-luvun tekoäly, investointeja kannattaa katsoa niiden kautta.

On suuri vaara, että Eurooppa päätyy hyytyväksi taloudeksi ja vielä pahemmin Yhdysvalloista ja Kiinasta riippuvaisen rengin asemaan. Paljon vaikuttaa esimerkiksi se, onnistuuko Eurooppa rakentamaan kapasiteettia omaan tekoälylaskentaan.

Kysymys kuuluu, miten hyödylliset hankkeet voisi erottaa vähemmän hyödyllisistä.

Markkinavoimat ovat parhaimmillaan tehokkaita resurssien kohdistajia. Sijoittajien rahalla tehdyistä virheistä opitaan nopeammin kuin verorahoilla tehdyistä.

Vuosituhannen vaihteen dotcom-kuplan aikaan vauhtisokeus valtasi sekä yritykset että pörssisijoittajat. Lyhyellä aikavälillä oli helppo naureskella pikkufirmoille, joiden paras tuote oli pörssitiedotteiden tehtailu.

Dotcom-kupla tuhosi valtavasti sijoittajien rahaa. Se ei kuitenkaan kumonnut internetin merkitystä. Päinvastoin: kupla ja murros etenivät samanaikaisesti.

Nyt ilmassa on jälleen kuplan merkkejä. Digijätit kauhovat markkinoilta lainarahaa valtioiden nenän edestä, jotta sijoittajille luvatut investointiohjelmat saataisiin etenemään.

Suuri osa nyt kartalle piirretyistä datakeskushankkeista ei toteudu, mutta osa toteutuvista todennäköisesti muuttaa maailmaa. Osalta loppuvat rahat, ja osa tekee jotain, jonka vaikutus ei ulotu kovin laajalle.

Helpointa olisi sanoa, että markkinavoimat saavat ratkaista hankkeiden etenemisen. Jos suunnitelma näyttää huteralta, lainaraha on kallista eikä sähkösopimuskaan irtoa ilman suurta riskilisää. Markkinoille pitää jättää tilaa epäonnistumisiin.

Matkalla on kuitenkin kohtia, joita markkinat eivät ratkaise. Liittyminen sähköverkkoon vaatii aikaa ja investointeja, joissa joku muu ottaa riskin. Haitat ympäristölle tai hyödyt yhteiskunnalle eivät näy sijoittajien laskelmissa. Tässä kohdassa tarvitaan politiikkaa.

Suomi on jo siirtynyt pois datakeskusten sähkönkulutuksen tukemisesta veroilla. Nyt valmistellaan pikavauhtia mallia, jossa liittyminen verkkoon riippuu haittojen ja hyötyjen suhteesta. Siinä on järkeä, mutta valtion oppimiskäyrän pitää vielä nousta.

Tarvitaan myös seuraava askel. Kannustimien pitäisi ohjata investointeja tavalla, joka vahvistaa Suomen asemaa osana kehittyvää ja itsenäisempää Eurooppaa.