Viholliset, toverit

Ruusujen sota oli vuosikymmenien mittainen konfliktien sarja, jossa Lancasterin ja Yorkin suvut taistelivat Englannin kruunusta 1400-luvulla.

Toisin kuin historiantutkijat yleisesti luulevat, yhteenotto ei päättynyt Tudorin dynastian syntyyn, vaan ruusujen sota elää ja voi hyvin Sdp:n eduskuntaryhmässä.

Toverit ovat eduskunnan joulutauon aikana rentoutuneet syyttämällä toisiaan asiattomasta toiminnasta – tai syyttämällä syyttäviä asiattomasta toiminnasta.

Nimettömät lähteet nostivat STT:n jutussa tikunnokkaan ryhmäjohtaja Tytti Tuppuraisen (sd). Useat Tuppuraisen puolustajat pohtivat ”mustamaalaajien” motiiveja.

Äänestäjien ratkottavaksi jää, kumpi olisi mahdolliselle pääministeripuolueelle kiusallisempi ongelma: kammottavat pomot vai omia pomojaan kampittavat alaiset.

Mihin ihminen tarvitsee vihollisia, jos hänellä on tällaisia tovereita?

Kansanedustajat palaavat istuntotauolta levännein mielin. Tai sitten eivät.

Tammikuun ajan edustajat ovat kilpaa todistaneet, ettei eduskunnassa ole asiatonta käytöstä. Ja jos onkin, sitä esiintyy vain ja ainoastaan naapuripuolueen puolella.

Alun perin STT:n jutussa Tuppurainen kertoi ottavansa palautteen kiitollisena vastaan. Neljä tuntia jutun julkaisun jälkeen hän väläytti oikeustoimia.

Millainenkohan reaktio olisi ollut, jos hän ei olisi ollut kiitollinen?

Politiikan tapahtumat ovat niin tyrmistyttäviä, että kansanedustajilla on vaikeuksia juoda.

”Meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun”, kommentoi demarien Eveliina Heinäluoma Tuppuraiseen kodistuvia syytöksiä. (Facebook)

”Meinasin vihermehut purskauttaa pöydälle”, luonnehti puolestaan valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) reaktiotaan Antti Lindtmanin (sd) sopeutusvaatimuksiin. (Kauppalehti 27.1.)

Vahvistamattomien tietojen mukaan eduskunta onkin huolestunut edustajien tukehtumisvaarasta. Vastedes suositellaan, että edustajat eivät yritä juoda ja lukea uutisia yhtä aikaa.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on vakuuttanut, että hallitus kääntää kaikki kivet etsiessään uusia säästökohteita. Tässä suhteessa talviolympialaiset tarjoavat valtiovallalle mahdollisuuden.

Maailmanpolitiikan myllerryksessä kullan arvo on käynyt ennätyslukemissa ja myös hopean hinta on korkealla. Presidentti Alexander Stubb onkin ilmoittanut matkustavansa olympialaisten avajaisiin.

Pitäisiköhän liikuntahenkisen presidentin hypätä ladulle ja sivakoida pari jalometallia valtion kassaan?