Vinkkejä vastahakoisen presidentin haastattelemiseen

Presidentti Donald Trumpin koronakriisin aikaisia lehdistötilaisuuksia katsellessani olen kiinnittänyt huomiota paitsi toimittajien haastattelumetodeihin myös Trumpin taklaamistaktiikoihin.

Trumpin toimittajaa halolla päähän -murskausmenetelmä on säälimätön ja varsin tehokas mutta ennalta arvattava. Siksi välillä ihmetyttää, miksi toimittajat eivät toimi koordinoidummin. Hehän ovat paikalla saadakseen informaatiota ja vastauksia kysymyksiinsä koronakriisin hoidosta. Tätä korostaa myös Joe Lockhart uutiskanava CNN:lle tekemässään kirjoituksessa.

Lockhart antaa Valkoisessa talossa työskenteleville reporttereille kuusi vinkkiä vastahakoisen presidentin haastattelemiseen. Lockhart ei ole kuka tahansa ilmaisten neuvojen tuputtaja vaan Valkoisen talon lehdistöpäällikkö vuosilta 1998-2000. Hän vastasi presidentti Bill Clintonin lehdistösuhteista tämän virkarikossyytteiden aikana ja kohtasi tuon ajan kovimmat politiikan journalistit.

Trump ei ole antautunut haastateltavaksi viime torstain katastrofaalisen lehdistötilaisuuden (josta kirjoitin aiemmin täällä) jälkeen, koska hänen mukaansa toimittajat kysyvät vihamielisiä kysymyksiä eivätkä uutisoi faktoja tarkasti. Presidentin avustajakunnan arvioiden mukaan lehdistötilaisuuksista on alkanut olla Trumpille enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lockhart kuitenkin uskoo Trumpin palaavan pian median eteen, koska parrasvalojen ulkopuolella pysyttely ei sovi hänen luonteeseensa.

Tässä Lockhartin ohjeet tiivistetysti. Ne toimivat soveltuvin osin neuvoina vaikeisiin haastattelutilanteisiin valtionpäämiesten kanssa muutenkin.

1. Kysymyksiä ei kannata suunnata presidentille vaan läsnäoleville asiantuntijoille ja lääkäreille. He eivät voi valehdella tai väistellä kysymyksiä. Lockhart kertoo olleensa omana lehdistöpäällikköaikanaan aina huolissaan asiantuntijoiden esiintymisestä medialle – ei siksi, että he tekisivät virheitä, vaan siksi, että he usein puhuvat liikaa.
2. Trump kääntää kysymykset nopeasti toimittajiin itseensä, kyseenalaistaa heidän luotettavuutensa ja hyökkää heidän mediaorganisaatioitaan vastaan. Siksi kysymykset presidentille kannattaa kehystää hänen omilla sitaateillaan. Lockhart kutsuu tätä Tim Russertin menetelmäksi (edesmennyt Russert oli uutiskanava NBC:n kokenut politiikan toimittaja). Lockhartin mukaan Clintonin viestintäväki käytti paljon aikaa miettiäkseen etukäteen, minkä presidentin sitaatin Russert ottaisi lehdistötilaisuudessa esiin.
3. Toimikaa ryhmänä. Vain sillä tavalla lehdistötilaisuus pysyy lehdistön omassa hallinnassa. Lockhart sanoo, että Trumpin vahvin ase ovat lepsut toimittajat, jotka tuijottavat kapeakatseisesti omiin kysymyksiinsä eivätkä tartu ilmiselviin jatkokysymyksen paikkoihin. Siksi Lockhart suosittelee, että toimittajat koordinoisivat keskenään ja tekisivät selkeän suunnitelman vastausten saamiseksi.
4. Pitäkää huoli siitä, että lehdistöpoolissa on lääketieteen asiantuntija. Lockhartin mukaan Valkoisen talon viestintäväen etulyöntiasema toimittajiin nähden perustuu syvällisempään tietämykseen – tai ainakin tietäväisen vaikutelman antamiseen – Valkoisen talon linjauksista ja aloitteista. ”Painajaiseni oli nähdä puhujakorokkeelta The New York Timesin toimittaja Robert Pear. Hän puhui miellyttävästi ja oli erittäin kohtelias. Lisäksi hän tiesi paljon enemmän terveydenhuollosta kuin minä. Menin aina selviytymismoodiin, kun hän esitti kysymyksen”, Lockhart kuvailee.
5. Älä anna presidentin keskeyttää kysymystäsi. Trump aavistaa usein, mihin kysymys on päätymässä ja vastaa jo ennen kuin toimittaja pääsee kriittiseen kohtaansa. Lockhard suosittelee, että toimittaja sanoisi silloin kohteliaasti: ”Herra presidentti, saisinko esittää kysymykseni ensin loppuun”. Jos presidentti ei siitä huolimatta anna kysyjälle suunvuoroa, se saa hänet näyttämään epäkohteliaalta öykkäriltä ja hän heikentää silloin itse omaa asemaansa. (Tässä kohtaa Lockhart on mielestäni hieman naiivi luottaessaan siihen, että Trumpin lehdistötilaisuuksissa pätisivät normaalit käytöstavat.) Lockhart kehottaa toimittajia kysymään kohteliaasti uudestaan, jos presidentti ei vastaa kysymykseen. Tässä korostuu toimittajien tiimityön merkitys: seuraavan kysyjän pitäisi toistaa kysymys, johon ei saatu vastausta.
6. Kun presidentti kysyy, kenelle työskentelet, älä vastaa työnantajasi nimellä vaan katso häntä suoraan silmiin ja vastaa: ”Yhdysvaltain kansalaisille”. (Tälle hymähdin, mutta vinkki voi olla tositilanteessa testaamisen arvoinen. Trump kääntää CNN:t ja New York Timesit aina fake newseiksi, mutta kansalaisille hänen ei kannata heilutella keskisormeaan.)