Tekeekö kunnan omistus paikallislehden toimittajista nöyriä renkejä?
Syntyykö siitä kunnanisejä ja -äitejä kohtaan nöyrää journalismia, jos pienen pitäjän paikallislehti on osittain kunnan omistuksessa?
Tätä voi pohtia Pohjanmaalla ilmestyvän maakuntalehti Ilkan (24.3.) julkaiseman uutisen (€) valossa. Ilkka on selvittänyt, että Suomessa on seitsemän paikallislehteä, joissa on omistajana kunta tai kaupunki. Ilkan mukaan nämä lehdet ovat Vakka-Suomen Sanomat, Kauhajoki-lehti, Lauttakylä, Ylä-Satakunta, Turun Tienoo, Joutsan Seutu ja Koti-Karjala.
Esimerkiksi Kauhajoen kaupunki omistaa Kauhajoki-lehdestä kaksikymmentä prosenttia, ja kaupungilla on yksi edustaja lehtiyhtiön hallituksessa. Muissa paikallislehdissä kunnan omistusosuus on alle neljän prosentin luokkaa.
Mikä tässä on ongelmana?
Ei välttämättä mikään, jos omistajataho ymmärtää pysyä erossa toimituksellisista ratkaisuista, kommentoivat Suomen paikallislehtien päätoimittajat Ilkan kyselyssä (€). Moni päätoimittaja kuitenkin arvioi kunnan omistuksen aiheuttavan mahdollisia ongelmia.
”Kaupungin omistus aiheuttaisi mielestäni jonkinlaisen ristiriidan. Tuskin omistaja haluaa, että mahdollisia epäkohtia puidaan kovin näyttävästi lehden palstoilla. Objektiivisuus ainakin vaikeutuisi”, kommentoi Ylöjärven Uutisten päätoimittaja Ville Mäkinen Ilkan haastattelussa.
”Paikallislehti on paikallisen julkisen vallan keskeinen vahti, eikä sillä pitäisi olla kytköstä vahdittavaan”, sanoo Itä-Hämeen päätoimittaja Ari Viuhko samassa jutussa.
Olen aiemmin kirjoittanut kuntapäättäjien halusta määräillä paikallislehden toimittajia Laihialla ja sitä ennen Pyhäjärvellä. Nämä ovat olleet viime vuosina räikeimpiä tietoon tulleita tapauksia, joissa kunnanhallitus on vaatinut paikalliselta lehdeltä selvityksiä, pitänyt puhutteluja, vaatinut lehteä kirjoittamaan myötäsukaisemmin ja jopa uhkaillut toimittajaa potkuilla.
Jos kunta on lehdessä vieläpä omistajana, houkutus toimituksen omistajaohjaukseen on ainakin teoriassa olemassa, eikä välissä ole samanlaisia palomuureja kuin isommissa toimitusorganisaatioissa.
Kuntapäättäjien liian pehmeän käsittelyn lisäksi ongelmia voivat tuottaa jääviyskysymykset omistajaa koskevissa uutisaiheissa, yhden tiedotusvälineen suosiminen kuntailmoittelussa tai omistajan pelosta syntyvä toimituksen itsesensuuri.
Journalistin ohjeet velvoittavat toimitusta pitämään päätösvallan omissa käsissään, torjumaan painostuksen ja houkuttelun sekä suhtautumaan tietolähteisiin kriittisesti.
Mitä tekee päätoimittaja, joka saa juttuvinkin lehtiyhtiön hallituksessa istuvalta kaupunginjohtajalta?
- a) tekee ilman muuta jutun
- b) kieltäytyy kategorisesti tällaisista juttuvinkeistä
- c) tekee tarkistuksia, toteaa omaa harkintaansa käyttäen vinkin hyväksi ja tekee jutun
Miltä vaihtoehto c näyttäisi ulospäin ja millaisen suhteen se loisi päätoimittajan ja kaupunginjohtajan välille? Olettaisiko kaupunginjohtaja saavansa vastaisuudessa kaikki juttuvinkkinsä läpi ”omaan lehteensä”?
Entä jos lehtiyhtiön hallituksessa istuva kaupunginjohtaja vaatii päätoimittajalta aiheettomia korjauksia julkaistuun juttuun, johon ei ole ollenkaan tyytyväinen?
Niin.
Päätoimittajan pitää nauttia hallituksen luottamusta. Hallitus nimittää ja erottaa päätoimittajan.
Painettujen paikallislehtien levikit laskevat kuten muullakin printtimedialla. Suomen Lehdistön (4/2018) mukaan Suomen 136 paikallislehden nettomyynti laski pari miljoonaa euroa eli prosentin verran edellisvuoteen verrattuna vuonna 2017. Jakelukin kallistuu koko ajan.
Tulevaisuudessa entistä useampi paikallismedia voi joutua turvautumaan kotikuntansa apuun säilyäkseen hengissä ja isojen lehtikonsernien ulkopuolella. Kunnalla taas on intressi pitää paikallislehti elossa.
Kannattaa kuitenkin pitää kirkkaana mielessä, että silloinkin paikallislehti on kuntalaisten lehti eikä kunnan nöyrä renki.