"Siellä on ollut joku muu kuin minä" - Mitä Lauri Törhönen oikeastaan myönsi tv:ssä?
Mitä jäi päällimmäisenä mieleen elokuvaohjaaja Lauri Törhösen kaivatusta esiintulosta häirintäsyytösten jälkeen eilisessä Arto Nybergin ohjelmassa (Törhösen osuus kohdasta 25.15 eteenpäin)?
Minun korvissani soivat yhä meisseli, Vantaankosken jäiden lähtö, käsikirjoittajan työkalupakki ja ”Siellä on ollut joku muu kuin minä”. Törhönen, 70, vaikutti taantuneen tuhmuuksia tehneeksi pikkupojaksi, jonka äiti oli pakottanut pyytämään kolttosiaan anteeksi mutta joka uppiniskaisesti väitti sen olleen joku muu.
En nyt ryhdy neuvomaan, miten Törhösen olisi kuulunut toimia mennessään suoraan tv-lähetykseen. Esimerkiksi bloggarikollegani Sami Kuusela on jo analysoinut asiaa.
Koska Törhönen sai selittää suorassa lähetyksessä kaikenlaista puutaheinää muun muassa Vantaankosken jäistä, pappisseminaareista ja Outi Nyytäjän alalle tuomasta halailukulttuurista, hänen varsinainen sanomansa hämärtyi. Tämän vuoksi piti katsoa haastattelu kahteen kertaan, jotta pääsin kärryille, mitä hän oikeasti myönsi ja kielsi.
Tässä tiivistettynä.
Törhönen kiistää:
- machoilun
- ”meisselinsä” esittelyn yhdelle opiskelijalle
- väkisin annetut kielisuudelmat ja suorat seksiehdotukset
- olleensa osapuoli joissakin julkisuudessa olleista jutuista – ”En kiistä myöskään sitä, että ne ihmiset muistaa oikein subjektiivisesti, mutta siellä on ollut joku muu kuin minä”
- opiskelijoiden antamat potkut Taideteollisesta korkeakoulusta 2006
- olleensa koskaan kännissä työpaikalla
Törhönen myöntää:
- ”varmasti” käyttäytyneensä tyhmästi ja harkitsemattomasti
- ”varmaan” tehneensä, sanoneensa ja katsoneensa sillä tavalla, että siitä on voinut häiriintyä
- tehneensä virheitä
- menettäneensä maineensa lopullisesti
- ”varmaan joo” olleensa kännissä illanvietoissa ja karonkoissa ja häirinneensä siellä ihmisiä
- tehneensä virheen, ettei ensimmäisenä palkannut lakimiestä
Nybergin kysymys ”Ymmärrätkö, että nämä ihmiset ovat jotkut tosi pahastikin ahdistuneet, semminkin kun olet ollut proffana asemassa, jossa olet vaikuttanut heidän uraansa ja elämäänsä” meni Törhösen harhailevasta katseesta päätellen kenties hieman ihon alle (kohdassa 30.35).
”Ymmärrän kysymyksen”, Törhönen vastasi, mutta polveileva jatkoselitys jäi ikävä kyllä avoimeksi. Tämä ahdistelijan valta-asemaan ja vallan väärinkäyttöön liittyvä kohta oli mielestäni koko haastattelun olennaisin kysymys, joka olisi pitänyt perata perinpohjin.
Tarkemmin kuunneltuna Törhösen sanoma oli täsmälleen sama kuin hänen jo aiemmin julkisuuteen välittämässä anteeksipyynnössään: ”Yleisradion 31.1. minusta julkaiseman jutun johdosta esitän anteeksipyyntöni niille henkilöille joita olen katsomalla, koskemalla tai puhumalla häirinnyt. Jutussa esitettyjä kertomuksia en julkisuudessa kommentoi.”
Kaksi ja puoli miljoonaa suomalaismiestä miettii nyt, miksi ihmeessä hän sitten meni televisioon höpisemään outoja, jos hänellä ei ollut muuta sanottavaa?