Seiskaa tuskin saa satimeen Hussein al-Taeen sairaalakuvista
”Nauru raikui sairaalassa!” otsikoi painettu Seiska juttunsa kansanedustaja Hussein al-Taeesta (sd), jonka silminnäkijät ja erikoistoimittaja Panu Hörkkö olivat bonganneet Vantaan Peijaksen sairaalasta.
Jutun kuvat ovat herättäneet pahennusta, sillä ne vaikuttavat salaa otetuilta al-Taeesta sairaalassa. Painetussa lehdessä on julkaistu kolme kuvaa, joissa al-Taee hymyilee ja juttelee vieraidensa kanssa sinisissä sairaala-asusteissa. Osa kuvista on julkaistu myös verkkoversiossa.
Sairaalahoidossa olevista potilaista juoruaminen ja heidän kuvaamisensa on tietysti yleisen moraalikäsityksen perusteella matalamielistä toimintaa, mutta rikkooko se lakia tai journalismin eettisiä ohjeita?
27 vuotta Suomen mediamarkkinoilla toiminut Seiska on oppirahansa jo maksanut, eikä sitä enää saa narautettua helpoista virheistä. Seiska saa harvoin langettavia päätöksiä Julkisen sanan neuvostolta – ehkä osin sen vuoksi, että siitä kannellaan harvoin mutta myös siksi, että sen toimituksessa tunnetaan pykälät varsin hyvin.
Kirjoitin muutama vuosi sitten sisäministeri Päivi Räsäsen (kd) tapauksessa, jossa tiedotusvälineet julkaisivat kuvia auto-onnettomuuteen joutuneesta ministeristä vastoin hänen esikuntansa toiveita. Tuolloin kuvien julkaisun perusteena oli muun muassa se, että Räsänen oli yhteiskunnallinen vallankäyttäjä ja hänen kunnostaan liikkui ristiriitaista tietoa. Kuvat oli otettu julkisella paikalla, joten laissa määritellystä salakatselusta ei ollut kyse.
Myös kuvat Hussein al-Taeesta on otettu julkisella paikalla sairaalan ulkopuolella ja sairaalan kahvilassa, jonne kenellä tahansa on pääsy. Koska al-Taeen sairauslomasta ja sairaalaan joutumisesta on aiemmin tiedotettu julkisesti, on vaikea nähdä tämän kaltaisten sairaalakuvien levittämisen loukkaavan hänen yksityiselämäänsä.
Juridista ongelmaa ei siis nähdäkseni ole. Sen sijaan videokuvaaminen olisi ongelmallisempaa, mikä käy ilmi esimerkiksi tästä lakimies Jussi Salokankaan kirjoituksesta.
Jos joku tekisi Seiskan jutusta ja kuvista kantelun Julkisen sanan neuvostoon, neuvosto joutuisi miettimään, täyttääkö Seiskan uutisointi Journalistin ohjeiden 9 ja 27-30 vaatimukset.
Kohdassa 9 todetaan, että tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti, mutta tietoja voi hankkia myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla – kuten salaa kuvaamalla – jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voi muutoin selvittää.
Kohdissa 27-30 puhutaan julkisen ja yksityisen eroista.
- 27. Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.
- 28. Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.
- 29. Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta.
- 30. Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa.
Näistä kohta 29 antaa oikeutuksen kuvata ilman lupaa sairaalan kahvilassa, ja kansanedustajan yksityisyydensuoja on matalampi kuin tavallisella kansalaisella. Kuten Räsäsenkin tapauksessa, harkittavaksi tulisi ennen kaikkea kohdassa 28 mainittu hienotunteisuus.
Esittävätkö kuvat al-Taeeta jotenkin loukkaavalla tavalla, jos ei nyt ajatella sitä, että joku on näpsinyt kuvia hänen tietämättään?
Minusta eivät, mutta asia ratkeaa vain kantelemalla neuvostolle.
Lisäksi on olemassa sellainenkin mahdollisuus, että kuvien julkaisulle on kohteen lupa tai jonkinlainen hiljainen hyväksyntä. Emme tiedä, ovatko kuvat peräisin hänen omalta lähipiiriltään vai satunnaisilta töllistelijöiltä.
Sitä tarina ei kerro, vaikkakin jutussa lukee, ettei al-Taeeta itseään tavoitettu kommentoimaan vointiaan.
Ääriesimerkki toimittajien toiminnasta sairaalassa on suuronnettomuustilanteesta autolautta Estonian uppoamisen jälkeen 1994. Tutkija Pentti Raittilan Uutinen Estonia –tutkimuksessa (1996) on kuvattu joidenkin median edustajien toimintaa poikkeuksellisessa uutistilanteessa:
Turun yliopistollisessa sairaalassa toimittajat menivät sisään sairaalan takaovista, kiipesivät paloportaita hoitohuoneisiin, ilmoittautuivat uhrien omaisiksi ja yksi toimittaja kietaisi huovan hartioilleen esiintyen pelastettuna muiden joukossa. Kun kolmen maan pääministerit vierailivat sairaalassa iltapäivällä, yksi toimittaja oli hankkinut tumman puvun ja ilmaantui vain ministereille tarkoitettuun tilaisuuteen esiintymällä turvamiehenä.
En tiedä, olivatko kyseessä suomalaiset vai ulkomaiset skuupinmetsästäjät, mutta toimintatavat Estonia-uutisoinnissa synnyttivät Suomessa alan sisäistä eettistä keskustelua. Vastaavia ylilyöntejä ei ole sen jälkeen tullut ilmi sairaaloissa.
Kansanedustajaksi juuri valittu al-Taee joutui sairauslomalle kesken kohun, joka syntyi hänen lausunnoistaan ja Facebook-kirjoituksistaan. Joissakin nettikeskusteluissa on jo epäilty, onko hän oikeasti sairas vai pakeneeko vain ikävää julkisuutta.
Seiskan julkaisemat kuvat ovat todiste siitä, että ainakin al-Taee on oikeasti sairaalahoidossa. Jutun otsikointi raikuvasta naurusta ja vihjaukset hyvinvoinnista taas ohjaavat maallikkolukijan tulkintoja epäilevyyden suuntaan.
Kuvat sairaalassa naureskelevasta al-Taeesta voivat olla ristiriidassa sen mielikuvan kanssa, joka ihmisillä on vaikkapa norovirusta tai äärimmäistä miesflunssaa potevasta potilaasta. Sairauslomalla kuuluu näyttää ja kuulostaa tuskaisalta.
Maallikkodiagnoosien tekeminen kuvien perusteella toisen ihmisen terveydentilasta on kuitenkin typerää jo senkin vuoksi, että ihminen voi näyttää päällisin puolin hyvinvoivalta ja iloiselta, vaikka olisi henkisesti pois tolaltaan ja työkyvytön.
Kirjoittaja oli JSN:n jäsen 2014-2017.
>> Oikaisu klo 23.25: Korjattu kohtaa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä yksityiselämää loukkaavaksi tiedon levittämiseksi.