Pääsiäisen ihme: lehden pääkirjoitus olikin kirkon tiedote
Lehdistötiedotteiden käyttö sellaisenaan juttuina on yleistynyt varsinkin verkkomedioissa, mutta printtilehden pääkirjoituksen paikalla niitä harvemmin näkee. Henkilökohtaisesti olen sillä kannalla, että lehtitekstiä ei tee ainakaan huonommaksi se, jos siinä mainitaan sen perustuvan lehdistötiedotteeseen. Tämä lisää journalismin läpinäkyvyyttä, ja yleisö pystyy paremmin arvioimaan sille tarjotun tiedon alkuperää ja luotettavuutta.
Kirkkonummella tapahtui sellainen pääsiäisen ihme, että paikallinen ilmaisjakelulehti Kirkkonummen Sanomat julkaisi 28.3. pääkirjoituksena eli lehden virallisena kannanottona arkkipiispa Kari Mäkisen näkemyksiä julkisesta vallasta ja ihmisoikeuksista. Pääkirjoituksena julkaistu teksti oli sanasta sanaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon tiedote 26.3., mutta lehdessä tekstiä ei ollut signeerattu kirkon tai Mäkisen nimiin.
Soitin Kirkkonummelle.
Mitä siellä teillä oikein tapahtuu, Kirkkonummen Sanomien päätoimittaja Jussi Salo?
”Millä tavalla tapahtuu?”
Että miksi näin? Onko kyseessä vahinko vai onko tiedote laitettu tarkoituksella teillä pääkirjoitukseksi?
”Kyllä meillä tehdään pääkirjoituksia myös tiedotteiden perusteella. Kun on ollut pääsiäinen, niin tämä on ollut vähän tällainen kirkollishenkinen.”
Lehden pääkirjoitus on perinteisesti ollut paikka, jossa lehti kertoo oman kantansa, mutta voiko sen tällä tavalla ulkoistaa esimerkiksi kirkolle? Tässä teidän pääkirjoituksessahan ei otettu mitään omaa kantaa.
”Niin no, ei siinä ole otettu omaa kantaa.”
Et näe tässä mitään ongelmaa?
”En näe tässä mitään ongelmaa. Tarkoitatko sitä, että siinä olisi luovutettu journalistista päätösvaltaa ulkopuolelle vai mitä olet hakemassa?”
Kysyn, että mitä mieltä olet itse. Tiedotteen julkaiseminen sellaisenaan ei ole Journalistin ohjeiden mukaan kiellettyä.
”Niin. En näe ongelmaa.”
Onko teillä yleinen käytäntö, että tiedotteita julkaistaan sellaisenaan pääkirjoituspalstalla?
”Kyllä niitä käytetään osittain.”
Tässä tapauksessa teksti oli sellaisenaan, eikä siitä ollut yhtäkään sanaa muutettu.
”Joo, kyllä.”
Mikä teidän lehtenne oma kanta on julkiseen valtaan ja ihmisoikeuksien suojaamiseen? Se ei tästä arkkipiispan tekstistä välittynyt.
”Olemme samoilla kannoilla tietysti, kun tämä oli pääkirjoituksena julkaistu.”
Voitte sen allekirjoittaa?
”Kyllä.”
Kirkkonummen Sanomat on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston perussopimukseen, eli lehti noudattaa Journalistin ohjeita. Journalistin ohjeiden 2. kohdan mukaan ”Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille”. Ohjeet eivät kuitenkaan kiellä tiedotteiden julkaisemista sellaisenaan, eikä neuvosto ole päätöksissään tällaista tulkintalinjaa ottanut.
Vuonna 2016 annetussa Iltalehden langettavassa Veikkaus-päätöksessä tiedotteiden käyttöä käsiteltiin piilomainonnan ja journalistisen päätösvallan luovuttamisen näkökulmasta. JSN:n päätöksellä ei otettu kantaa siihen, saako yritysten tiedotteista tehtyjä juttuja julkaista. Niitä saa edelleen julkaista, kunhan vaikutelma ei ole piilomainontamainen eivätkä ne perustu mainostajan tekemiin anonyymihaastatteluihin, joiden todenperäisyyttä toimitus ei voi tarkistaa.
Päätöksessä ei otettu kantaa myöskään siihen, että osa yritysten ja yhdistysten tiedotteista menee julki mediassa sellaisenaan kirjoitusvirheineen päivineen. Se voi olla noloa journalismin kannalta mutta ei nyt ainakaan tällä päätöksellä kiellettyä.
Vastedes tässä blogissa saattaa kolumnoida joku muu kuin minä. En tiedä vielä, kuka, mutta allekirjoitan kyllä kaiken.
>> Oikaisu klo 19.15: Korjattu Kirkkonummen Sanomien sitoutumista JSN:n perussopimukseen. Lehti on ollut JSN:n jäsen pitempään kuin 2016 lopusta alkaen.