Pääkirjoitukset - Journalistin ohjeista irrallinen saareke?
Postin sidosryhmäjohtaja ja entinen sanomalehtitoimittaja Timo J. Anttila otti 2-1-voiton sanomalehdistä Julkisen sanan neuvoston (JSN) käsittelyyn edenneessä mittelössä Postia koskevasta kirjoittelusta. JSN antoi eilisessä kokouksessaan Anttilan tekemistä kanteluista langettavat päätökset Keskisuomalaiselle ja Savon Sanomille. Sen sijaan Helsingin Sanomat sai vapauttavan ratkaisun.
Kanteluissa oli kyse siitä, olisiko Postin toimintaa kritisoineiden lehtien pitänyt mainita olevansa jakeluliiketoiminnassa sen kilpailijoita. Keskisuomalainen-konserni, johon myös Savon Sanomat kuuluu, on hankkinut omistukseensa Suomen Suoramainonnan, ja Helsingin Sanomilla kustantavalla Sanoma Media Finlandilla on pääkaupunkiseudulla jakelua hoitava yhtiö Early Bird.
Keskisuomalainen ja Savon Sanomat moittivat pääkirjoituksissaan Postin syrjivän maaseutua ja sanomalehtiä rajuilla hinnankorotuksillaan. Helsingin Sanomat kertoi uutisjutussaan Postin jakeluvirheiden kehityksestä ja pakettien hukkaamisesta. Keskisuomalaisen ja Savon Sanomien kirjoituksessa ei kerrottu lukijoille lehtikonsernin ja Postin välisestä kilpailuasetelmasta.
HS:n jutussa mainittiin, että ”Suomessa toimii useita jakeluoperaattoreita ja muiden jakeluyhtiöiden tekemä virhe menee ihmisten mielissä helposti Postin piikkiin. Esimerkiksi mediayhtiöillä on omia jakeluyhtiöitä”, mutta Sanoman lehtijakelua ei erikseen mainittu nimeltä.
JSN oli Keskisuomalaista ja Savon Sanomia koskevissa ratkaisuissaan sitä mieltä, että Posti on lehtiyhtiöiden merkittävä kilpailija. Kun pääkirjoituksissa vaadittiin yhteiskunnalta toimia Postin toiminnan selkeyttämiseksi ja rajoittamiseksi suhteessa kilpailijoihin, kyse oli lehtien konsernille ja omistajille niin merkittävästä asiasta, että lehtien olisi pitänyt tehdä asiayhteys selväksi yleisölle.
Kanteluun vastannut Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja Pekka Mervola esitti vastauksessaan neuvostolle mielenkiintoisia näkemyksiä.
Ensinnäkin hän oli sitä mieltä, että tällaisen asiayhteyden esiintuominen pääkirjoituksessa Timo J. Anttilan vaatimalla tavalla murtaisi pääkirjoitusten riippumattomuuden yhtiön liiketoiminnallisista näkemyksistä tai omistajan näkemyksistä. Pääkirjoituksen ja omistajan väliltä poistuisi palomuuri.
Mervola meni jopa niin pitkälle, että esitti pääkirjoitussivun osittaista erkaantumista Journalistin ohjeiden piiristä.
”Journalistin ohjeiden 6. pykälää ei pidä soveltaa pääkirjoituksiin eikä pääkirjoitussivuun. Pääkirjoitukset ovat lehden institutionaalinen mielipide eikä tälle mielipiteelle pidä rakentaa kytkentää konserniin tai sen omistajiin”, Mervola kirjoitti.
Tämä on todella hämmentävä näkemys, sillä Journalistin ohjeet koskevat kaikkea toimituksellista sisältöä, myös pääkirjoituksia ja muuta mielipideaineistoa. Jos pääkirjoituksessa on esimerkiksi olennainen asiavirhe, ohjeiden mukaan lehden on korjattava se.
Jos ymmärsin oikein, Mervolan mielestä maininta lehtiyhtiön omasta kilpailevasta jakelutoiminnasta olisi luonut sellaista vaikutelmaa, että ”Keskisuomalaisen pääkirjoitus ei olisi lehden riippumaton mielipide vaan se olisi sidoksissa Keskisuomalainen Oyj:n muihin liiketoimintoihin ja olisi siten yhtiön mielipide”.
Voi olla, että sellainenkin vaikutelma saattaa jollekulle syntyä, mutta kun tämän tyyppinen merkittävän asiayhteyden esilletuominen on jo aika perusheinää muussa mediassa, lukijat kyllä ymmärtävät, miksi seikka on tarpeen mainita – tiedonvälityksen läpinäkyvyyden ja journalismin uskottavuuden vuoksi tietenkin.
Asian mainitsemisen jälkeen jokainen voi miettiä, onko lehden pääkirjoituksien ja omistajatahon välillä palomuuria vai ei. Tai onko kilpailutilanteella ylipäänsä mitään merkitystä käsiteltävän asian kannalta.
Mervolan toinen huoli liittyi Journalistin ohjeiden kohdan 6 tulkinnan laajentumiseen. Hänen mukaansa omistus- ja intressisuhteen eli omistuskytkennän ilmaiseminen uutisissa laajenisi kilpailijakytkennän ilmaisemiseksi. ”Se olisi merkittävä laajennus Journalistin ohjeiden 6. pykälään ja johtaisi hyvin epäselviin linjauksiin”, Mervola arveli.
Huoli on turha, sillä myös kilpailijakytkennän ilmaiseminen mahtuu kyseisen ohjekohdan määrittelyyn:
6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.
Ohjeessa ei siis puhuta omistuskytkennöistä vaan tiedotusvälineelle itselleen merkittävistä asioista, joihin myös lehtiyhtiön ja Postin välinen kilpailuasetelma kuuluu.
Pykälää on kyllä usein sovellettu oman konsernin tuotteita ja toimintoja koskeviin kirjoituksiin, mutta tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun JSN tulkitsee kohtaa 6 laajemmassa merkityksessä.
Esimerkiksi vuonna 2017 olin neuvoston jäsenenä tekemässä päätöstä Satakunnan Viikolle annetusta langettavasta päätöksestä. Lehti otti pääkirjoituksessaan kantaa puhelinyhtiöön liittyvään valtataisteluun. JSN:n mukaan päätoimittajalla oli asiassa ilmeinen kaksoisrooli ja lehtiyhtiö omisti osakkeita kiistaan liittyvästä yhtiöstä. Sidonnaisuuksista ei kerrottu lukijoille ja tämä oli omiaan heikentämään journalismin uskottavuutta.
Toisaalta lehtiyhtiöön itseensä liittyvän kilpailuasetelman esiintuominen ei ole kaikissa tapauksissa ehdottoman välttämätöntä.
Vuonna 2011 Keskisuomalainen sai vapauttavan päätöksen kaupunkilehtikilpailijaansa koskevasta uutisoinnistaan. Tuolloinkin neuvosto kuitenkin totesi, että Keskisuomalaisen ja Sisä-Suomen Lehden konserniyhteys olisi ollut hyvä mainita. Koska kilpaileva kaupunkilehti Kosken Kanava oli kuitenkin jo lakannut ilmestymästä, puute ei ollut niin merkittävä, että se olisi aiheuttanut langettavan päätöksen.
Miten eilen vapauttavan päätöksen saaneen HS:n tapaus erosi Keskisuomalaisesta ja Savon Sanomista?
JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin mukaan HS:n juttu oli tavanomainen kuluttajauutinen, jossa ihmiset kertoivat kokemuksiaan Postin toiminnasta.
”Se oli hyvinkin selvä tapaus. Siinä haastateltiin myös Postia laajasti. Sekin tuotiin esille, että Postin toiminta on parantunut, eikä uutisessa käsitelty suoraan kilpailevia toimintoja”, Grundström sanoo.
Grundströmin mukaan JSN:n lähettämä viesti eilisillä päätöksillään on se, että kun vaaditaan yhteiskunnan rajoituksia omille kilpailijoille, kyseessä on oman liiketoiminnan kannalta merkittävä asiayhteys, joka on syytä tuoda esiin.
”Kaikista ison konsernin pienten tytäryhtiöiden kilpailutilanteista ei aina tarvitse mainita, mutta tässä tapauksessa neuvosto tulkitsi, että kyse oli merkittävästä asiayhteydestä. Kyse on journalismin uskottavuudesta yleisön silmissä.”
Kantelut tehnyt Timo J. Anttila kertoi Facebookissa häntä harmittaneen jo pitkään sen, että media jättää postinjakeluun liittyvässä uutisoinnissa toistuvasti mainitsematta lehtiyhtiöiden oman aseman Postin kilpailijoina.
Anttilaa korpeaa myös se, että uutisoinnin perusteella postia jakaa ja virheitä tekee vain yksi yhtiö, Posti, vaikka Suomessa toimii jo 16 kirjeitä jakavaa itsenäistä jakeluyhtiötä.
Kuluttajien on vaikea hahmottaa, kuka heidän postiaan todellisuudessa jakaa, joten valitukset menevät vanhasta tottumuksesta usein juuri Postin piikkiin. Kirjoitin aiheesta taannoin kolumnin, jossa kerroin myös niksit, mistä saa selville, kuka on jakanut väärään luukkuun.
Kirjoittaja oli JSN:n jäsen 2014-2017.