Lehti julkaisi haastattelun, jota ei koskaan annettu

Edellisessä blogikirjoituksessani kerroin Julkisen sanan neuvoston antamasta vapauttavasta päätöksestä, joka annettiin Ylelle piilomainontaa koskeneessa kantelussa. Samassa kokouksessa käsiteltiin toistakin tapausta, joka synnytti vilkasta keskustelua. Sen kohdalla langettava päätös oli kuitenkin yksimielinen.

Avaan tapausta tässä tarkemmin, koska toimittajat joutuvat usein miettimään, miten seminaariesityksistä on sopivaa viestiä tiedotusvälineessä tai sosiaalisessa mediassa. Myös puhujien on hyvä tietää, millaisia julkisuuden pelisääntöjä liittyy heidän puheidensa referoimiseen.

Kouvolan Sanomat julkaisi maaliskuussa 2015 laajan haastattelun (verkkoversiossa on jutun tiivistelmä), jossa rahapeliriippuvainen Arja kertoi omasta riippuvuudestaan ja siitä seuranneesta henkilökohtaisesta tragediasta. Toimitus oli muuttanut haastateltavan nimen.

Ainut vaan, ettei Arja ollut antanut mitään haastattelua lehdelle vaan hän oli ollut puhumassa aiheesta kaupungin työntekijöille järjestetyssä suljetussa koulutustilaisuudessa. Toimittaja oli kyllä sopinut jutunteosta tilaisuuden järjestäjän kanssa, mutta puhujalle asti tieto ei kantautunut, eikä hän tiennyt toimittajan olevan paikalla tilaisuudessa.

Haastateltavan oikeudet eivät tässä tapauksessa siis toteutuneet. Pidin langettavan perusteina sitä, että tietoja ei hankittu haastateltavan kannalta avoimesti, seminaariesitys oli naamioitu lehdessä ”haastatteluksi”, haastateltavalla ei ollut mahdollisuutta tarkastaa omia lausumiaan ennen julkaisua, ja lehti kuvaili hänen edesottamuksiaan niin yksityiskohtaisesti, että ainakin läheiset kykenivät tunnistamaan hänet jutusta. Pelkkä nimen muuttaminen lehdessä ei siis välttämättä riitä lähteen yksityisyyden suojaamiseen.