Katumus tv-kameran edessä muistuttaa näytelmää

Palaan vielä eiliseen Sarasvuon lähetykseen, koska toissapäiväisen blogaukseni jälkeen minulta on kyselty, vieläkö olen ohjelman nähtyäni samaa mieltä. Jari Sarasvuo piti Twitter-kommenteissaan verrokkejani – sarjamurhaaja Aino Nykopp-Kosken ja kaksi lasta murhanneen Jammu Siltavuoren tv-haastattelua – kohtuuttomina. Iltalehden haastattelussa Sarasvuo sanoi, ettei näillä kolmella tapauksella ole muuta yhteistä kuin se, että ne on tallennettu binaarimuodossa digitaaliseen avaruuteen.

Katsojien runsaslukuisissa Twitter-palautteissa Sarasvuo saa osakseen jonkin verran ymmärrystä, mutta enemmistö kommenteista on murskaavia. Mielenkiintoista on, että jopa sarjamurhaaja Nykopp-Koskea lähetyksessään haastatellut Maria Veitola ilmaisi paheksuntansa.

Sarasvuon puolesta sanoisin sen, että kyllä hän osaa televisiota tehdä ja luoda jännitettä. 18-vuotiaan Jenna Lepomäen tapossa avustaneen Joel Lilon haastattelun lähtökohdat olivat varmasti sinänsä jalomielisiä. Virheet on kuitenkin mahdollista oikaista ilman rikollisen omia selostuksia kameran edessä. Anteeksipyynnöt voi esittää yksityisesti asianosaisten kesken ilman julkisuuden lieveilmiöitä.

Journalistisesti arvioiden ohjelmassa oli hyvää se, että Lilon haastattelu oli ankaralla kritiikillä ja syvällisellä pohdiskelulla raamitettu. Kyse ei kuitenkaan ollut haastattelusta vaan yksipuolisesta läksytyksestä ja evankelioimishenkisestä käännytysyrityksestä, jossa päähenkilö Sarasvuo uskoi lujasti oman karismansa voimalla saavansa kylmäverisen rikollisen katumaan. Anteeksi vain – tässä kohdassa minulla tuli hieman oksennusta suuhun.

Aitoa katumusta en Lilosta havainnut, sillä hän lähinnä reagoi näytelmäroolinsa mukaisesti Sarasvuon kovisteluihin. Toiko tämä rikollisen saama tv-näkyvyys meille uutta tietoa tai veikö se hyviä asioita eteenpäin? En usko.