Katumus tv-kameran edessä muistuttaa näytelmää
Palaan vielä eiliseen Sarasvuon lähetykseen, koska toissapäiväisen blogaukseni jälkeen minulta on kyselty, vieläkö olen ohjelman nähtyäni samaa mieltä. Jari Sarasvuo piti Twitter-kommenteissaan verrokkejani – sarjamurhaaja Aino Nykopp-Kosken ja kaksi lasta murhanneen Jammu Siltavuoren tv-haastattelua – kohtuuttomina. Iltalehden haastattelussa Sarasvuo sanoi, ettei näillä kolmella tapauksella ole muuta yhteistä kuin se, että ne on tallennettu binaarimuodossa digitaaliseen avaruuteen.
Katsojien runsaslukuisissa Twitter-palautteissa Sarasvuo saa osakseen jonkin verran ymmärrystä, mutta enemmistö kommenteista on murskaavia. Mielenkiintoista on, että jopa sarjamurhaaja Nykopp-Koskea lähetyksessään haastatellut Maria Veitola ilmaisi paheksuntansa.
Sarasvuon puolesta sanoisin sen, että kyllä hän osaa televisiota tehdä ja luoda jännitettä. 18-vuotiaan Jenna Lepomäen tapossa avustaneen Joel Lilon haastattelun lähtökohdat olivat varmasti sinänsä jalomielisiä. Virheet on kuitenkin mahdollista oikaista ilman rikollisen omia selostuksia kameran edessä. Anteeksipyynnöt voi esittää yksityisesti asianosaisten kesken ilman julkisuuden lieveilmiöitä.
Journalistisesti arvioiden ohjelmassa oli hyvää se, että Lilon haastattelu oli ankaralla kritiikillä ja syvällisellä pohdiskelulla raamitettu. Kyse ei kuitenkaan ollut haastattelusta vaan yksipuolisesta läksytyksestä ja evankelioimishenkisestä käännytysyrityksestä, jossa päähenkilö Sarasvuo uskoi lujasti oman karismansa voimalla saavansa kylmäverisen rikollisen katumaan. Anteeksi vain – tässä kohdassa minulla tuli hieman oksennusta suuhun.
Aitoa katumusta en Lilosta havainnut, sillä hän lähinnä reagoi näytelmäroolinsa mukaisesti Sarasvuon kovisteluihin. Toiko tämä rikollisen saama tv-näkyvyys meille uutta tietoa tai veikö se hyviä asioita eteenpäin? En usko.
Loukkasiko se omaisia? Ehkä joitakin loukkasi, vaikka surmatun tytön vanhemmilta oli haastattelun esittämiselle lupa.
Minusta Joel Lilo ei ole sekunninkaan tv-haastattelun väärti. Hänelle suotu julkisuus vain kasvattaa hänen kyseenalaista kulttiaan.
Palataan vielä Jammuun. Sarasvuo piti rinnastusta kohtuuttomana, mutta minusta se on osuva vertailukohta. Sen lisäksi, että rikollisten tuominen ruutuun herättää aina voimakkaita reaktioita, sekä Liloa että Siltavuorta koskeviin lähetyksiin liittyi samantyyppinen kanavahässäkkä. Tätä en huomannut tuoda esiin edellisessä postauksessani, mutta sain ystävällisen muistutuksen.
Hieman ennen Sarasvuon ohjelman lähetystä sain sähköpostia henkilöltä, joka toimi MTV3:n Kolmas pyörä -ohjelman taustatoimittajana ja inserttien ohjaajana kohua herättäneessä Jammu-sedän haastattelussa 1999. Korjattakoon tässä edellisen postaukseni epätarkkuus: Alkuperäistä Jammun haastattelua ei koskaan esitetty televisiossa. Tuon materiaalin sisältänyt jakso kyllä kuvattiin, mutta se hyllytettiin ja tilalle kuvattiin uusi versio, kertoo ohjelman taustatoimittaja Kim Finn.
Finnin mukaan alkuperäisessä versiossa syyttäjä Ritva Santavuori kumosi Jammun pöyristyttävät väitteet yksi kerrallaan kutsuen niitä törkeiksi valheiksi. Televisiossa lopulta lähetetystä versiosta oli karsittu kaikki murhiin liittyvä puhe pois ja kaikki osuudet, jossa Jammun katsottiin millään lailla puolustelevan tekoaan tai itseään.
”Lopputulos oli varsin hämmentävää jokeltelua, ja jälleen vieraana ollut Ritva Santavuori ottikin uudessa versiossa yllättäen aiheeseen aivan toisenlaisen näkökulman ja alkoi puolustaa Jammun vapauttamista ja mahdollisuutta uuteen elämään, koska yhteiskunnan näkökulmasta hän on tuomionsa kärsinyt. Tämä järkytti monia”, Finn muistelee.
Finn sanoo, ettei hän itse erityisemmin lämmennyt ideasta haastatella Jammua, mutta arvasi, että sen avulla täyttyisi tuottajien tavoite pysymisestä joka viikko lööpeissä.
”Ongelmaksi tulikin se, että ohjelma oli lööpeissä joka päivä sen ensimmäistä jaksoa edeltäneet kaksi viikkoa. Asiaa pahensi vielä muun muassa Radio Novalla järjestetty yleisöäänestys siitä, onko Jammun haastattelun esittäminen moraalisesti oikein. Äänestystuloksen voit arvata. Tilanne oli varsin kaoottinen ja mediakohu huomattavasti suurempi kuin vaikkapa tällä viikolla Sarasvuon ohjelman kohdalla.”
Finn kiteyttää mielestäni hyvin sen, mikä pohjimmiltaan rikollishaastatteluissa aiheuttaa meissä katsojissa torjuntaa:
”Jammun koko haastattelumateriaalin kahlaaminen läpi oli aika rankka ja mielenterveyttä koetteleva kokemus. Ei pelkästään niiden siinä kuvailtujen raakuuksien takia, vaan myös siksi, että Jammu paljastui kaikesta huolimatta hirviön sijaan ihmiseksi. Höperöksi ja heikkolahjaiseksi valehtelijaksi, mutta kuitenkin ihmiseksi, joka katui tekemiään hirveyksiä. Se oli kauhistuttavaa kohdata.”
Tämän voi halutessaan nähdä joko perusteluna haastattelun esittämiselle – tai sen hyllytykselle.