Julkisuuden henkilö vaati osoitteensa poistoa näköislehdestä - toimitus kieltäytyi, JSN ratkaisi
Pitääkö arkistoituihin lehtijuttuihin kajota jälkikäteen, jos jutun kohde hyvin perusteluin vaatii niin?
Pitääkö arkistoituihin lehtijuttuihin kajota jälkikäteen, jos jutun kohde hyvin perusteluin vaatii niin? Sama kysymys pomppaa aina silloin tällöin esiin, ja viimeksi eilen pohdimme tätä asiaa Julkisen sanan neuvoston kokouksessa.
Julkisuuden henkilö oli riitaantunut taloyhtiönsä kanssa, mistä Helsingin Sanomat oli tehnyt uutisia kahtena perättäisenä päivänä. Uutisissa oli henkilön osoite ja kuva hänen kotitalostaan.
Kantelun tehneellä henkilöllä on turvakielto, jonka takia esimerkiksi viranomaiset eivät saa luovuttaa hänen osoitetietojaan eteenpäin. Kantelijan mukaan vuosikymmeniä digitaalisessa, kaikille luettavissa olevassa arkistossa olevasta osoitetiedosta aiheutuu hänelle kohtuuttomia seurauksia.
Henkilö vaati muutoksia juttuihin heti tuoreeltaan vuonna 2015, jolloin toimitus kieltäytyi. Henkilö uudisti vaatimuksensa keväällä 2016, jolloin toimitus poisti tietoja vanhoista verkkouutisista ja sosiaalisen median päivityksistä. Kantelu tuli JSN:oon myöhässä, mutta se päätettiin ottaa poikkeuksellisesti käsittelyyn aiheen periaatteellisen merkityksen vuoksi.
Vastaavan päätoimittajan mukaan lehti ei ollut tietoinen turvakiellosta, mutta suostui kantelijan asianajajan vaatimuksesta poistamaan HS.fi-sivuston verkkouutisestaan henkilön osoitteen ja osoitteen paljastavan kuvan. Näköislehteen – eli pdf-muotoiseen verkkojulkaisuun, joka on printtilehden kuvakopio – lehti ei tehnyt muutoksia, vaikka kantelija vaati osoitetietojen peittämistä mustilla palkeilla.
JSN:n aiemmat verkkoarkistoja koskevat päätökset ovat liittyneet vain vanhojen verkkouutisten muokkaamiseen – ei koskaan siihen, että kantelija olisi vaatinut muutoksia näköislehteen. Yhden jutun osittainen sensuroiminen jälkikäteen kokonaisesta pdf-lehdestä, jonka kopioita voi olla ties missä, olisi teknisesti aika kimurantti juttu.
Neuvosto on vuonna 2009 tehnyt verkkoarkistoja koskevan periaatepäätöksen, jossa todetaan näin:
”Julkisen sanan neuvoston mielestä historiaan ei yleensä pidä puuttua jälkeenpäin. Verkkoarkistoihin tehtävät muutokset voivat kuitenkin erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa sisältyä journalistiseen päätösvaltaan, jos arkistotieto aiheuttaa kohtuuttomiksi katsottavia seuraamuksia varsinkin nuorille henkilöille. Tällöin on kuitenkin ehdottomasti huolehdittava siitä, että päätösvalta pysyy toimituksissa ja lukija saa tiedon muutoksista. Neuvosto korostaa erityisesti sitä, että ratkaisut eivät saa olla sattumanvaraisia, vaan päätökset tekee vastaava toimittaja.”
Eilen käsitellyssä tapauksessa neuvosto päätyi antamaan HS:lle vapauttavan päätöksen. Päätöksessä todetaan, että näköislehden muuttaminen olisi historian hävittämistä. JSN:n ratkaisukäytäntö perustuu siihen, että tiedotusvälineet korjaavat virheellisen toimintansa uusissa julkaisuissaan eivätkä kajoamalla julkaisuhistoriaan.
Neuvoston ratkaisun mukaan HS:lla oli oikeus käyttää journalistista päätösvaltaansa siten, että lehti muokkasi verkkojulkaisua jälkeenpäin mutta ei suostunut näköislehden muuttamiseen.
Kuten päätoimittaja totesi vastauksessaan kanteluun, maistraatin asettama turvakielto ei rajoita tiedotusvälineitä, vaan kyse on viranomaisia koskevasta tiedon luovutuskiellosta.
Olen aiemmin käsitellyt blogissani ihmisen oikeutta tulla unohdetuksi Googlen hakupalvelussa. Tuolloin kirjoitin otsikolla Google armahtaa, media ei, että tiedotusvälineen ei tarvitse poistaa esimerkiksi rangaistuksensa kärsineen rikollisen nimeä verkkoarkistostaan. Henkilö voi kuitenkin vaatia Googlea poistamaan linkitykset kyseisiin lehtiartikkeleihin hakutuloksistaan.
Näin siksi, että Googlea pidetään rekisterinpitäjänä, tiedotusvälineitä ei.