Blogit

Pasi Kivioja analysoi median ilmiöitä.

Google armahtaa, media ei

Blogit Mediaansekaantuja 28.6.2014 09:48
Pasi Kivioja
Pasi Kivioja - avatar
Kirjoittaja on median murroksesta ja mediataloudesta väitellyt YTT, vapaa toimittaja ja viestintäyrittäjä.

Hakukoneyhtiö Google aloittaa näinä päivinä hakutulosten sensuroinnin käyttäjien tekemien poistopyyntöjen perusteella. EU-tuomioistuin antoi toukokuussa päätöksen, jonka nojalla esimerkiksi rangaistuksensa kärsineellä rikollisella on ”oikeus tulla unohdetuksi” ja vaatia Googlea poistamaan linkit itseään koskevaan vanhentuneeseen tai epäolennaiseen tietoon. Google on saanut jo yli 50 000 pyyntöä hakutulosten poistamisesta.

On vielä käytännössä näkemättä, mitä hakutulosten korjailu tarkoittaa sananvapauden kannalta. Ensimmäisenä tietojansa kiirehtivät poistattamaan poliitikko, lääkäri ja lasten hyväksikäyttökuvien hallussapidosta tuomittu mies. Kaikkien poistopyynnöt koskevat heille itselleen kiusallisia ja kielteisiä vanhoja tietoja, jotka haittaavat nykyistä toimintaa.

On tärkeää huomata, ettei tuomioistuimen asettama poistovelvollisuus koske tiedotusvälineiden verkkoarkistoja. Asiaa on selventänyt blogissaan oikeustieteen tohtori, Julkisen sanan neuvoston (JSN) jäsen Riitta Ollila. ”Tietosuojadirektiivin rekisterinpitäjän velvollisuudet eivät koske journalistista julkaisutoimintaa harjoittavia tiedotusvälineitä eivätkä niiden verkkoarkistoja. Tiedotusvälineet eivät ole julkaistujen juttujen osalta verkkoarkistojen rekisterinpitäjiä”, Ollila kirjoittaa.

Ollila myös muistuttaa, että henkilöllä ei ole oikeutta vaatia nimeensä liittyvän ja häntä koskevan jutun poistamista lehden verkkoarkistosta. Ollila viittaa JSN:n vuonna 2009 tekemään periaatepäätökseen ja ratkaisuun, jossa mukaan Helsingin Sanomien ei tarvinnut poistaa rangaistuksensa kärsineen rikollisen nimeä verkkoarkistostaan.

Asia ei kuitenkaan ole aivan mustavalkoinen: Toimitukset joutuvat sähköisten juttuarkistojen helpon googlattavuuden takia miettimään aiempaa enemmän kielteisen julkisuuden kohtuullisuutta. Vielä viime vuosituhannen puolella paperille painettu tai televisiossa näytetty kielteinen uutinen ei jäänyt kummittelemaan verkon syövereihin.

JSN totesikin periaatepäätöksessään myös sen, että verkkoarkistoihin voi tehdä muutoksia harvinaisissa poikkeustapauksissa, jos arkistotieto aiheuttaa kohtuuttomiksi katsottavia seuraamuksia varsinkin nuorille henkilöille. ”Tällöin on kuitenkin ehdottomasti huolehdittava siitä, että päätösvalta pysyy toimituksissa ja lukija saa tiedon muutoksista”, JSN tähdensi.

Eli tiedotusvälineen ei tarvitse poistaa rangaistuksensa kärsineen rikollisen nimeä verkkoarkistostaan, mutta henkilö voi vaatia Googlea poistamaan linkitykset kyseisiin lehtiartikkeleihin hakutuloksistaan. Näin siksi, että Googlea pidetään rekisterinpitäjänä, tiedotusvälineitä ei. Google tekee poistoja sivuiltaan EU-maissa, Norjassa, Islannissa, Sveitsissä ja Liechtensteinissa. Poistopyynnön voi tehdä tällä lomakkeella.

Helsingin Sanomien uutispäällikkö Esa Mäkinen neuvoo blogissaan, miten hakutulosten poiston voi kiertää käyttämällä kansallisen Google.fi-sivuston sijaan pienen kikkailun avulla kansainvälistä Google.com-osoitetta.