JSN:n kulissien takainen kähmintä tuotti pettymyksen

Toimittaja Jani Kaaro harmittelee julkisessa Facebook-päivityksessään, ettei hänen Rapportissa julkaisemansa juttu Valemedia vai mediavale – korjaako valtamedia omat virheensä? Entä mitä siihen sanoo JSN? ole herättänyt keskustelua.

Yksi syy hiljaisuuteen voi olla se, ettei hänen haastattelemansa Julkisen sanan neuvoston kanta-asiakas Markku Lehtola herätä hänen kantelujensa kohteissa, päätoimittajissa ja toimittajissa, varsinaisesti helliä tunteita. Kaaro kirjoittaa jutussaan, että ”Lehtola saattaa olla pahin pain in the ass, mitä suomalaistoimituksissa on pitkään aikaan koettu”. Saattaa tosiaan olla. Lehtolan tapa takertua numerovirheisiin ja epätarkkoihin ilmaisuihin on monen mielestä silkkaa saivartelua. Jos hän vielä retostelee pitävänsä päätoimittajille ”koirakoulua”, kuten Kaaron jutussa kerrotaan, ja suhtautuu JSN:ään ”vitsikkäänä itsesääntelyä harrastavana huijariporukkana”, niin ei kai se ihme ole, että keskustelu päättyy lyhyeen.

Toinen syy hiljaisuuteen on kenties se, että Kaaron juttu ja sen yhteydessä julkaistu Lehtolan 39-sivuinen Kulissien takana -raportti ovat kovin raskaslukuisia ja keskittyvät median itsesääntelyjärjestelmän pieniin nyansseihin, joilla ei ole 99 prosentille lukijoista minkäänlaista merkitystä. Kuulun siihen jäljelle jäävään yhteen prosenttiin, ja minusta Kaaron teksti ansaitsee kyllä kommenttinsa.

Tiivistetysti Kaaron joukkorahoitetussa artikkelissa on kyse siitä, että hyvää journalistista tapaa Journalistin ohjeiden pohjalta tulkitseva JSN ei käsittele kaikkia sille lähetettyjä kanteluita neuvoston istunnoissa vaan neuvoston puheenjohtaja ja sihteeristö tekevät esikarsintaa. Neuvosto ei ole esimerkiksi ottanut kaikkia Lehtolan oikaisupyyntöjen hylkäämisistä tekemiä kanteluita käsittelyyn, jos kyseessä ei ole ollut neuvoston tulkinnan mukainen olennainen asiavirhe. Kaaro ja Lehtola arvostelevat JSN:ää siitä, etteivät karsintapäätökset olisi yleisölle julkisia.

Lehtola kertoo Kaaron jutussa, että hänen kantelutehtailussaan on ollut kyse eksperimentistä: ”Linjaus olennaisesta asiavirheestä voitiin tehdä vain JSN:ssä. Hän alkaisi järjestelmällisesti tehdä oikaisupyyntöjä mediassa havaitsemistaan asiavirheistä, ja jos media ei korjaisi virheitä, hän tekisi niistä kantelun JSN:ään. ’Halusin oikeasti tietää, missä menee olennaisen ja ei­-olennaisen virheen raja ja miten JSN sitä linjaa’. Lehtola kutsuu tätä JSN-testiksi.”