Aika skarpata, presidentin puudelit!

Oletteko kuulleet, että tällä viikolla on ilmestynyt kaksi tietokirjaa rakastetusta presidentistämme, suuresta johtajastamme Sauli Niinistöstä? Jokunen juttu on aiheesta saattanut jossain olla, mutta olisin jälleen kaivannut enemmän median itsereflektiota.

Mikä tekee presidentti Niinistöstä niin pyhän figuurin, ettei häntä ole tutkivan journalismin ruoska kunnolla sivaltanut? Miksi emme saa lukea näitä totuuksia päivälehdistä, vaan pitää ostaa kirja?

Kävin läpi sekä tietokirjailija Risto Uimosen kirjan Sauli Niinistö – tasavallan presidentti (WSOY) että Aamulehden toimittajien Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen teoksen Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra (Into) siitä näkökulmasta, miten niissä kuvataan presidentin ja median välistä suhdetta.

Niinistö ei ole koskaan epäröinyt antaa toimittajille suoraa palautetta eri kanavia pitkin. Mörttisen ja Nurmen mukaan mediapiireistä ei tunnu löytyvän todistusta Niinistöltä saaduista julkisista kiitoksista ja kehuista vaan palaute on ollut kielteistä. Tosin kirjoittajien mukaan hän saattoi vielä ministeriaikoinaan taputella eduskunnan kahvilassa toimittajaa olalle hyvästä jutusta.

Uimonen kertoo Niinistön antaneen kautensa alussa yksinoikeushaastatteluja isoille lehdille, kuten Helsingin Sanomille, Aamulehdelle, Hufvudstadsbladetille, Maaseudun Tulevaisuudelle ja Suomen Kuvalehdelle, sekä Yleisradiolle ja MTV:lle. Myöhemmin hän on ollut mediayhteistyössään ja median hyödyntäjänä kaikkiruokainen ja antanut haastatteluja Seiskaa myöten. Mörttinen ja Nurmi lisäävät Niinistön ja tämän puolison Jenni Haukion ryhtyneen myös Seura-lehden kolumnisteiksi.