Löikö Puhakan murhauutisointi yli? – ”Käsittämättömän suhteetonta”

Uutiskoneet ovat jauhaneet kuluneen viikon aikana valtavan määrän juttuja entiseen jääkiekkoilijaan Janne Puhakkaan kohdistuneesta henkirikoksesta. Suomen Kuvalehden toimittaja Aurora Rämö laski, että Helsingin Sanomat ja Yle julkaisivat kahden ensimmäisen vuorokauden aikana molemmat 21 uutista aiheesta.

Surmateko tapahtui Espoon Henttaalla sunnuntaina 13. lokakuuta. 29-vuotiaan Puhakan murhasta epäillään hänen pitkäaikaista kumppaniaan Rolf Nordmoa, 66, joka on tunnustanut aiheuttaneensa Puhakan kuoleman.

Janne Puhakka voitti Suomen alle 18-vuotiaiden MM-joukkueessa pronssia vuonna 2013 sekä pelasi muutaman kauden SM-liigassa ja Ranskan pääsarjaseurassa. Nordmo on norjalainen liikemies ja eläinlääkäri.

Puhakka ja Nordmo olivat puhuneet julkisuudessa avoimesti parisuhteestaan, ja Puhakka tunnettiin myös Nelosen Petolliset-tosi-tv-ohjelmasta. Tv-kanava päätti jättää ohjelman aiemmin kuvatun finaalijakson näyttämättä, kun tieto henkirikoksesta tuli julki.

Sosiaalisessa mediassa on herättänyt hämmästelyä uutisoinnin määrä ja erityisesti Helsingin Sanomien hanakka tarttuminen aiheeseen tyylillä, jonka on katsottu sopivan paremmin iltapäivälehtien pirtaan. Lehdellä oli alkuvaiheessa etusivullaan lukuisia uutisotsikoita aiheesta, ja se lähetti myös oman toimittajan Nordmon kotiseudulle Norjaan.

Kysyin neljältä median parissa työskentelevältä asiantuntijalta näkemyksiä tapauksen uutisoinnista. Kysymykseni olivat seuraavat:

1. Mitä ajattelet uutisoinnin mittakaavasta?
2. Oletko havainnut ylilyöntejä?
3. Mikä tekee tästä henkirikoksesta niin tärkeän, että uutisvälineet laittavat siihen paljon voimavaroja?
4. Onko tarpeen, että lähetetään toimittajia epäillyn kotiseudulle Norjaan?

Ulla Järvi, toimittaja ja terveysviestinnän tutkija:

1. Uutisoinnin mittakaava: ”Uutisointi on ollut suhteettoman massiivista määrällisesti. Rikokset ovat iltapäivälehtien leipäpuu, mutta olen ollut eniten yllättynyt Hesarin uutisoinnin massiivisesta määrästä, kun samassa konsernissa kuitenkin on Ilta-Sanomat. Vanhempi mediankuluttajasukupolvi laitetaan nyt opettelemaan Hesarin uutta linjaa. Minun ikäluokalleni, joka on tottunut paperisen Hesarin arvovaltaan, tämä on ollut hämmentävää jo alkaen kesän runsaasta Coldplay-uutisoinnista.”
2. Ylilyönnit: ”Ihmettelen Hesarin juttuja Norjasta, että mennään haastattelemaan ihmisiä surmaajan kotikaupunkiin. Siitä jutusta kävi ilmi, että ihmiset ovat siellä vähän ärtyneitä näistä kysymyksistä. Minua tökkii eniten se, että menemällä norjalaiseen pikkukaupunkiin toimittajan kuvitellaan saavan aitoa lisätietoa tästä murhaajasta ja teon motiiveista. Siinä tavoitellaan jotain sellaista, joka on vain sen kohun jatkamista. Toinen asia on perheväkivaltateema ja sen käsittely. Totta kai teolle halutaan selitys, mutta eron toistaminen motiivina on kyseenalaista. Eikö pitäisi puhua mustasukkaisuudesta motiivina?”
3. Uutisoinnin perustelut: ”Tätä on perusteltu monessa paikassa sillä, että yleisö tahtoo. Kukaan meistä ei ole immuuni tällaisille uutisille. Asianosaisten ikäero on kiinnostava, ja sillä on tirkistelyarvo. Myös homoseksuaalisuudella näyttää edelleen olevan tirkistelyarvoa. Sitten myös se, että asianosaiset ovat hyväosaisia ihmisiä. On tiettyjä stereotypioita, jotka ovat tässä tapauksessa rikkoutuneet. Kun on ryhdytty penkomaan norjalaisen surmaajan taustoja, on paljastunut piilossa olleita asioita, jotka tuovat tarinaan taas uusia puolia. Toimittajana ymmärrän uutisarvon, kun löytyy uutta tietoa, joka tekee mielikuvaan särön. Tässä tapauksessa on jotain samaa kuin Ullanlinnan henkirikoksessa. Se, että lääkäri tekee jotain tuollaista, on kiehtovaa ja pelottavaa. Tässä tapauksessa ei ole tyhjistä aineksista yritetty kasata jotain ihmeellistä, vaan aineksia on valtavasti.”
4. Toimittajien lähettäminen Norjaan: ”Mielestäni tämäntyyppiset jutut ovat iltapäivälehtien aineistoa ja suon ne iltapäivälehdille. Olisi hienoa, että olisi selkeämmät rajat uutismedioiden välillä. Mielenkiintoista tietoa on ollut Norjan viranomaisten Suomesta poikkeava linja asianosaisten nimien julkaisemisessa. Tätä en itse tiennyt.”

Rami Mäkinen, rikoskirjailija ja -toimittaja:

1. Uutisoinnin mittakaava: ”Uutisoinnin syke on ollut kiivas. Osalle yleisöstä se tuntuu kuitenkin selkeästi olevan liikaa ja synnyttää heidän silmissään vaikutelman mässäilystä. Ilman muuta uutinen on ainakin iltapäivälehtien kenttää. Ehkä hieman totuttua laajempaa on ollut ainakin Hesarin uutisointi. Jokainen viestin pohtii volyymia suhteessa lukijakuntaansa.”
2. Ylilyönnit: ”En ole huomannut, että ainakaan tekoa olisi erityisen yksityiskohtaisesti kuvattu. Uutisoinnin kiivas tahti näyttäytyy itselleni ennen kaikkea laatukysymyksenä. Osa siitä tuotannosta, mitä on suollettu ulos, on ollut laadullisesti sekundaa. Yhdenlaisena ylilyöntinä voi pitää esimerkiksi sitä, että kaivetaan kahdeksan vuotta vanha metsästyskuva sometililtä ja tarjoillaan se tyyliin ”julkaisi somessa kuvan haulikosta, sitten meni ja ampui Jannen”. Puhakka-uutisointi vertautuu Hesarin Coldplay-uutisointiin kesällä. Se oli uutisoinnin väärti, mutta kulttuuritoimitukselta alkoi tulla hysteerisesti juttuja kaikista älyttömistäkin kulmista. Samanlaista uutiskilpailun hysteriaa olen ollut nytkin havaitsevinani. Ihmisiä ärsyttää se, että jokaikinen asia tarjoillaan omana uutisenaan, esimerkiksi Puhakan koiran kohtalo. Se on sinänsä relevantti faktatieto, mutta kun siitä tehdään erillinen juttunsa omalla otsikolla, joka tarjoillaan etusivulla samanveroisena Ukrainan pommitusten kanssa, ihmisille syntyy helposti sellainen kuva, että ovatko ne toimituksessa menettäneet suhteellisuudentajunsa.”
3. Uutisoinnin perustelut: ”Uutisointi on täysin perusteltavissa. Uhri on julkisuuden henkilö, kaapista ulos tullut jääkiekkoilija, ja heillä on ollut julkisesti esitelty parisuhde. Parisuhteiden päättymiseen liittyvät henkirikokset ovat kiistatta merkittävä yhteiskunnallinen kysymys, josta sietääkin uutisoida. Rivien välissä homoseksuaalisuus ja pariskunnan suuri ikäero aivan varmasti vaikuttavat kiinnostavuuteen, vaikka tätä ei välttämättä ääneen lausutakaan. Tässä on samankaltainen efekti kuin siinä, miksi nuoren vaalean tytön surma kiinnostaa enemmän kuin keski-ikäisen alkoholistimiehen. Oma neuvoni on, että kannattaa ottaa uutisoinnissa pikkaisen hitaampi tahti ja tehdä mietitympiä ja perustellumpia juttuja. Jos joku moite pitää antaa, niin vähemmän saisi olla tikusta asiaa – ihan jokaista deskikokouksen aivoitusta ei tarvitsisi tehdä omaksi jutukseen.”
4. Toimittajien lähettäminen Norjaan: ”En näe periaatetasolla mitään eroa siinä, lähetetäänkö toimittaja Norjaan vai Espooseen haastattelemaan epäillyn naapureita ja selvittämään, millaisesta ihmisestä on kysymys.”

Pauliina Penttilä, Tampereen yliopiston tutkijatohtori ja journalismintutkija:

1. Uutisoinnin mittakaava: ”Uutisointi on ollut aivan käsittämättömän suhteetonta. Ymmärrän, miksi asiasta on uutisoitu, mutta miksi tehdään kerta toisensa jälkeen uutisia, joissa ei ole mitään uutta? On hyvä käsitellä rikoksen eri puolia, mutta uutisoinnin määrä ei selity yhteiskunnallisella relevanssilla vaan talouden logiikalla ja klikkauksilla. Tämän tyyppinen aihe, joka kertoo julkisuuden henkilöistä, urheilijasta ja parisuhdeasiasta, on iltapäivälehtikamaa. On hämmentävää, että Helsingin Sanomat on lähtenyt tähän mukaan niin voimakkaasti. Ajattelen, että iltapäivälehtien juttujen klikkaajilla on erilaiset odotukset kuin Hesarin lukijoilla. Luottamus iltapäivälehtiin on tutkimusten perusteella matalampi kuin muihin uutisvälineisiin. Syystäkin ihmisiä alkaa ärsyttää, kun HS kirjoittaa kuin iltapäivälehti. HS riskeeraa siinä oman luottamuksensa. Tätä kannattaisi toimituksessa miettiä tarkasti. Ovatko klikit ja mainostulot varmasti sen arvoisia?”
2. Ylilyönnit: ”En ihan tiedä, liittyvätkö jutut, joissa käsitellään Rolf Nordmon bisneksiä, enää itse asiaan. Voi tietysti olla, että taloudelliset syyt liittyivät parisuhteen ahdinkoon. Se, että Hesari meni Norjaan, hämmensi minua aivan valtavasti. Oliko siinä ajatus, että sieltä olisi löytynyt selitys?”
3. Uutisoinnin perustelut: ”Tiedotusvälineet ovat perustelleet uutisointiaan sillä, että täytyy käsitellä parisuhdeväkivaltaa ja että Puhakka oli merkittävä henkilö, koska toi homoseksuaalisuutensa esiin. Hyvä, että annetaan edelleen siitä krediittiä. Parisuhdeväkivallasta olisi hyvä puhua enemmänkin, mutta mielestäni nyt ei ole puhuttu kummastakaan asiasta kauhean paljon. Huomio on mennyt siihen, että julkisuuden henkilöön on kohdistunut henkirikos. Myös HS:n pääkirjoitus (19.10.) ”Maailman onnellisimman kansan pahoinvointi kasvaa” hämmensi. Yritettiinkö siinä perustella sitä, että me kerromme Puhakan murhasta, koska henkirikokset ovat kasvussa? Onko tämä tapaus edustava esimerkki henkirikoksista tässä maassa? Hesarilla on vähän se ongelma, että he yrittävät esittää jotain muuta kuin mitä he todellisuudessa tekevät, ja se saa asian tuntumaan falskilta. On jackpot, kun yhteiskunnallinen merkittävyys ja kaupallinen menestys kohtaavat. Esimerkiksi tutkivan journalismin nykyinen asema perustuu siihen, että siellä pyritään tekemään täysosumia, joissa nämä kaksi asiaa kohtaisivat. Sehän ei ole ollenkaan helppoa. Täytyy käyttää aika paljon voimavaroja yhden jutun tekemiseen, mutta ilmoitustulojen logiikkaan ei kuulu se, että laitettaisiin asioita yhden kortin varaan, vaan tehdään kaksikymmentä juttua. Usein jää pohtimatta, missä määrin se muuttaa lopputulosta.”
4. Toimittajien lähettäminen Norjaan: ”Mielestäni se ei ollut tarpeen. En tiedä, miten se olisi tuonut vastauksia siihen, miksi henkirikos tapahtui. True crime -genren suosio ehkä selittää sitä, että mennään Norjaan ja tehdään true crimea reaaliajassa, mutta yritetään selittää tekemistä jollain muulla. Se on falskia. Median luottamuksen kannalta se on huono juttu, mutta varmaan klikkejä on tullut, joten se ei ole taloudellisesti tyhmää ainakaan lyhyellä tähtäimellä.”

Tuomas Rimpiläinen, Yle-uutisten rikos- ja oikeustoimittaja. Rimpiläinen on osallistunut asian uutisointiin Ylessä.

1. Uutisoinnin mittakaava: ”Onhan se ollut poikkeuksellisen laajaa määrällisesti. Ehkä Ylelläkin on tullut hetkellinen vauhtisokeus, ja hetkellisesti on tullut hirveän paljon juttuja. Pienemmälläkin juttumäärällä voisi mennä ja jossain vaiheessa jarruttaa uutisointia, mutta rikoksen taustaan nähden uutisoinnin määrä on ollut tavanomaista. Se ei ole minua yllättänyt.”
2. Ylilyönnit: ”Ei tule mieleen yksittäistä esimerkkiä ylilyönneistä. Vastaavissa tapauksissa on aina ylilyöntejä mukana. Tuntuu siltä, että mikä tahansa pienikin rasahdus tai saman asuinalueen naapurin kommentti ylittää uutiskynnyksen. Vaikea sanoa, onko se ylilyönti, mutta ehkä se on tarpeetonta. Kannattaisi koordinoida tekemistä paremmin tiedotusvälineen sisällä. On median ominaisuus, että kun koneisto käynnistyy isoissa tiedotusvälineissä, tulee helposti valtava massa juttuja.”
3. Uutisoinnin perustelut: ”Pääsääntöisesti se on ollut perusteltua. Murhaepäily on aina vakava asia, ja tässä tapauksessa on osallisina julkisuuden henkilöitä. He ovat puhuneet parisuhteestaan eri medioissa Suomessa ja ulkomailla. Asiaan vaikuttavat myös Puhakan osallistuminen tosi-tv-sarjaan ja hänen taustansa ensimmäisenä huippujääkiekkoilija, joka on tullut julkisesti esiin homona. Epäilen kuitenkin, ettei seksuaalinen suuntautuminen mitenkään erityisesti perustele uutisoinnin volyymia, vaan enemmänkin kyse on henkilöiden tunnettuudesta. Julkkiksiin kohdistuvat vakavat rikokset ovat myös journalistinen tilaisuus saada näkyvyyttä laajemmille teemoille, kuten parisuhdeväkivallalle. Vertailukohtana tulee mieleen Ullanlinnan psykiatrin tekemä henkirikos, jossa tekijä ja uhri eivät olleet julkisuuden henkilöitä, mutta silti yleisön kiinnostus oli valtavaa.”
4. Toimittajien lähettäminen Norjaan: ”Mielestäni se on ollut tarpeen. Se on iltapäivälehtien tapa toimia, ja se on heidän yleisölleen tarpeellista journalismia. Myös Ylessä tällainen tiedonhankinta on paikallaan, mutta en osaa sanoa, onko meiltä lähetetty joku Norjaan. En kuitenkaan pitäisi ongelmallisena, jos Yle tekisi näin.”