Mahdoton tehtävä: Kun pitäisi tutkia toimittajien poliittisia asenteita, vastaajia on vaikea tavoittaa
Niitä on hankala tavoittaa, niiden yhteystiedot on piilotettu ja niitä on vaikea saada vastaamaan. Sellaisia sisiliskoja ovat tutkimuskohteena suomalaiset toimittajat.
Seurasin viime viikolla Media- ja viestintätieteellisen seuran Mevin seminaaria toimittajakyselyiden tulevaisuudesta. Seminaarin pääsanoma oli, että toimittajat ovat hankala tutkimuskohde, vaikka samaan aikaan tutkimustarve olisi aiempaa suurempi. Yhteiskunnan muutokset, medioituminen ja journalismin murros ovat lisänneet journalisteille tehtävien kyselytutkimusten tarvetta ja merkitystä.
Seminaarissa julkistettiin tutkimusraportti journalisteja koskevista tutkimuksista. Raporttia kommentoi paikalla Tampereen yliopiston journalismintutkija Jari Väliverronen. Väliverronen on haastatellut suomalaisia journalisteja lukuisiin eri tutkimuksiin, muun muassa Worlds of Journalism Study -tutkimukseen (WJS), jossa selvitettiin muun muassa toimittajien poliittisia asenteita.
Keskustelin Väliverrosen kanssa seminaarin jälkeen, mistä toimittajien kanssa kiikastaa eniten. Hänen mukaansa vaikeudet alkavat jo määrittelykysymyksistä:
”Kuka on journalisti, mikä on journalismia?”
Ennen tutkimista pitää siis määritellä, lasketaanko esimerkiksi freelancerit mukaan, ja jos lasketaan, mikä osuus heidän työstään on journalismissa ja mikä jossain muussa. Onko influensseri journalisti, entä tiktokkaaja tai tubettaja? Alan jatkuva murrostila vaikeuttaa arviointia.
”Toinen ongelma on siinä, mistä saadaan toimittajien yhteystiedot. Niitä on nykyään nihkeästi saatavilla. Ei löydetä sähköpostiosoitteita eikä puhelinnumeroita.”
Väliverrosen mukaan tässä on tapahtunut iso muutos sen jälkeen, kun hän oli tekemässä WJS-tutkimusta edellisen kerran 2013.
”Sen jälkeen on tullut yleistyvä vihapuhe ja gdpr. Osa mediataloista on ottanut toimittajiensa julkiset yhteystiedot pois verkosta.”
Jos toimittajat satutaan tavoittamaan, seuraava pulma on, kuinka saada heidät vastaamaan. Pelkkä aineistonkeruu voi viedä niin kauan, että hankkeeseen saatu rahoitus on jo loppumassa, kun on vasta saatu tiedot kasaan.
Lopuksi toimittajakyselyissä on ongelmana vielä sekin, kuinka luotettavia ja yleistettäviä tulokset ovat.
Jos tehdään määrällistä tutkimusta, kuten WJS-hankkeessa (WJS:ssa tehtiin lisäksi laadullisia toimittajahaastatteluita), yleistettävät tulokset edellyttävät yleensä noin 1000 vastaajan otosta. Tällöin virhemarginaali on 95 prosentin luottamustasolla 3 prosenttiyksikön luokkaa suuntaansa. Samalla luottamustasolla +-5 prosenttiyksikön virhemarginaaliin Suomessa olisi riittänyt 367 vastaajaa.
WJS:ssa suomalaisten toimittajien otos oli lopulta runsaat 450 vastaajaa, mitä pidettiin riittävänä. WJS on ainoa rivitoimittajien poliittisia asenteita tieteellisesti uskottavalla tavalla luotaava tutkimus, joka on onnistuttu toteuttamaan.
WJS:n tuloksena oli, että vasemmisto-oikeisto-akselille itsensä asettaneet toimittajat olivat keskimäärin hieman keskitietä vasemmalla ja päällikkötoimittajat oikeammalla. Mediaeliitin eli päätoimittajien, toimituspäälliköiden ja median toimitusjohtajien asenteita tutkinut Ilkka Ruostetsaari totesi tieteellisesti pätevässä tutkimuksessaan vuosikymmen sitten, että mediapomot ovat kokoomusmyönteisiä.
Sen sijaan muutaman kymmenen toimittajaopiskelijan vastauksiin perustuvat nettikyselyt, joilla some-keskusteluissa yhä vain mehustellaan, eivät kerro koko alasta yhtään mitään. Olen aiemmin kirjoittanut toimittajien poliittisten näkemysten tutkimisesta ja liikkeellä olevasta dis- ja misinformaatiosta täällä.
Väliverrosen toimittajahaastateltavia on askarruttanut muun muassa se, että suuri osa journalisteista on liikkuvia äänestäjiä. Mitä yleisö tekisi sillä tiedolla? Siitä voisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
Edes alan ammattilehti Journalisti ei onnistunut viime talvena toteuttamaan Journalistiiton jäsenistölle kyselyä heidän poliittisesta arvomaailmastaan. Kun lehti ryhtyi selvittämään asiaa, kysely kaatui lopulta tietosuojakysymyksiin, teknisiin seikkoihin ja toteutustavasta aiheutuvaan tulosten epäluotettavuuteen.
Väliverronen ei kaikesta huolimatta pidä toimittajia kaikkein mahdottomimpana tutkimuskohteena.
”Veikkaisin, että politiikan toimijat ovat vielä hankalampia. Journalistit ovat yleensä halukkaita puhumaan omasta työstään. Suurin osa on myös aika itsekriittisiä, eikä vastaamisessa ole samanlaajuista laskelmointia kuin poliitikoilla ehkä on.”
>> Oikaisu 26.8.2024 klo 20.07: Korjattu prosentit prosenttiyksiköiksi.