Viihdejournalismin pulitseri jaossa juuri ennen Bonnieria
Tänä iltana (15.3.) kello 20 lähettää MTV suorana Bonnierin suuren journalistipalkinnon jaon. Kotimaisten ”pulitzerien” ehdokkaina on jälleen ansiokasta journalismia ja koko joukko maan parhaita journalismin tekijöitä.
Ennen sitä julistan kuitenkin voittajan jo perinteeksi muodostuneessa Mediaansekaantujan journalismin kisassa, jossa hain viime vuoden parasta viihdejournalismia. Ehdokkaita lähetettiinkin ilahduttavan monen lehden, radion ja televisiokanavan toimituksesta – suuret kiitokset niistä! Lisäksi käytössäni olivat omat muistiinpanoni vuoden varrelta.
Viihdejournalistit eivät yleensä pokkaile alan palkintoja, mutta Bonnierin palkintoraadin kunniaksi täytyy sanoa, että tänä vuonna Vuoden journalistinen teko -palkintoehdokkaana on HS-TV:n ja Nelosen viihteellis-yhteiskunnallinen produktio Uutisraportti. Se nousi korkealle myös Mediaansekaantujan viihdesarjan shortlistillä.
Valinta oli harvinaisen vaikea, koska viihdejournalismin genre printistä radioon ja televisioon on todella laaja, ja viihteen tarkka määrittely on hankalaa. Käytin arvioinnissa mittareina kiinnostavuus-, paljastus- ja nauruindeksejä, jotka perustuvat subjektiiviseen kokemukseen.
Here is the result of the Finnish jury:
Viime vuoden paras viihdejournalismin tuotos oli Ilta-Sanomien Poppipoliisit.
Perustelut: Nelosen Voice of Finland -laulukilpailua (VoF) analysoineet Wallu Valpio ja IS:n viihdetoimittaja Mika Seppänen eivät säästelleet kilpailijoita analyyseissään, kun kilpailun varsinaiset tuomarit keskittyivät ylitsevuotavaan kehumiseen ilman kritiikin häivää. Harvoin tulee hohotettua ääneen niin usein kuin Poppipoliiseja katsellessa.
Poppipoliisien arviot olivat osuvia, asiantuntevia, hillittömän hauskoja, joskus vähän mauttomia ja toisinaan myös niin viiltäviä, että katsojalla teki pahaa kilpailijoiden puolesta. Toisaalta VoF:n osallistujat olivat kilpailemassa äänellään ja habituksellaan, joten näiden ominaisuuksien kovakin kritiikki oli oikeutettua. Journalismille, eli tässä tapauksessa asiantuntevalle toimittaja-analyysille, oli olemassa selkeä tilaus, kun tuomareiden omat kommentit olivat täysin tyhjänpäiväisiä. Poppipoliisit saivat myös itse yleisöltä kritiikkiä muun muassa naurettavan ylikireistä puseroistaan.
Tänä vuonna VoF:n tuomarilinjaa on kritiikin puolesta selvästi kehitetty, sillä nuotin vierestä joikhaaminen ja lavalla tumput suorana seisominen eivät enää tuota varauksetonta itkunsekaista ihailua. Jostain syystä Ilta-Sanomat lopetti Poppipoliisien tuotannon tällä kaudella, mutta virheliikkeen ehtisi vielä pyörtää loppukevään jaksoja ajatellen.
Onnittelut ja kiitokset hauskoista hetkistä herroille Valpio ja Seppänen!